Pikaisesti kuulumisien päivitys tässä vaipanvaihtojen välissä :) Meille syntyi siis poikavauva 10.9 klo 17:32. Painoa pikkumiehelle oli kertynyt 3412g ja pituutta noin 50cm. Koko perhe ja molemmat suvut ovat olleet innoissaan perheenlisäyksestä!

Eetu 2vrk iässä.

15.10 poitsu sai kasteessa nimen Eetu Juhani ja myös Nuusku sai ottaa osaa kastejuhlaan. Se nukkui papin jaloissa kasteen ajan ja otti välimatkaa vasta siinä vaiheessa, kun Eetun päätä valeltiin vedellä ja osa vedestä tippui niskaan... :)

Arki kotona on sujunut oikein hyvin ja Nuuskukin on suhtautunut tulokkaaseen hienosti, tuntuu ottavan aika rauhallisesti vauvan läheisyydessä. Ensimmäiset pari päivää Nuusku oli aika ihmeissään nyytistä ja piti useamman metrin välimatkaa sekä vauvaan että yllättäen myös äitiin. Nuusku ei uskaltanut oikein tulla lähelle eikä huolinut silityksiäkään. Nopeasti se kuitenkin tottui tilanteeseen sekä uuteen tulokkaaseen. Nuusku moikkaa Eetun haistelemalla korvia ja vatkuttamalla häntää, mutta ei sen kummemmin oikeastaan noteeraa häntä. Eetu on kyllä kovastikin kiinnostunut karvakorvastamme ja kiinnostus tuntuu vain lisääntyvän sitä mukaa, kun ikää tulee lisää :)

Eli tällä hetkellä elelemme aika hiljaista vauvaeloa ja arki rullaa omalla painollaan. Omakotitalon etsintä jatkuu edelleen, isäntä käy töissä ja emännän työmaa on nyt kotona toistaiseksi. Näyttelyt ovat myös tauolla toistaiseksi, sen enempää intoa näyttelyihin ei ole Nuuskulla kuin emännäkään. Katsotaan sitten tilannetta uudestaan, kunhan Eetu tuosta kasvaa ja jaksaa kulkea mukana näyttelyreissuilla.

Blogi hiljenee nyt toistaiseksi, aikaa päivittämiseen ei yksinkertaisesti ole tällä hetkellä. Mutta kokonaan tätä ei kiinni panna, eiköhän sitä vielä joskus ehditä päivittämään kuulumisia tiuhemminkin :)

Eetu 3kk iässä, hymypoika :)

Kylläpä onkin kulunut luvattoman paljon aikaa viimeisimmistä kuulumisista taas! Syynä lienee kaikenlaiset kevätkiireet... :) Nuusku on nimittäin saamassa ”leikkikaverin” kesän lopussa, ultran mukaan tulokas olisi kaksijalkainen! Siinäpä sitä onkin jännitettävää koko perheelle!

Perheen kasvun myötä muutimme pari viikkoa sitten ja muuttotouhuissa onkin aikaa vierähtänyt enemmän ja vähemmän. Omakotitalosta haaveilemme, joten asumme nyt toistaiseksi vuokralla rivitalokolmiossa Karhuvuoressa ja odottelemme, milloin ”se oikea” osuu kohdalle. Olemme tykästyneet uuteen asuntoon ja asuinalueeseen kovasti ja oma pihakin on nyt tuplasti ellei peräti triplasti vanhan kokoinen. Hännän huippuna on seinänaapurina asuva Reino-dreeveri 4kk, joka paljastui aivan yllättäen saman kennelin kasvatiksi kuin Nuusku! Kyllä on pieni maailma! Pojat ovat aidan raosta toisiaan haistelleet ja kovasti näyttäisi siltä, että toimeen tullaan ja leikkimäänkin pitäisi päästä :)

Nuusku täytti muuten 20.5 täydet 5-vuotta! Samoin isäntä täytti täydet 30-vuotta 17.6. Molempia juhlia juhlittiin pienesti perhepiirissä. Jos sitä pitäisi isommat juhlat sitten joskus... Isännälle leivoin rapsakan mansikkakakun, reseptin löytää osoitteesta http://www.mtv3.fi/reseptit/index.shtml/kesainen-mansikkakakku?666833

Mutta tässäpä tällaiset pikakuulumiset! Nuusku viralliset kotisivut eivät muuten enää nykyisin toimi/ole käytössä, joten Nuusku kuuluamisia voi jatkossa lukea ainoastaan täältä blogista!

Helppoja ja nopeasti energiaa antavia myslipatukoita hätätilanteisiin, ilman turhia lisäaineita. Oman maun mukaan sekaan voi laittaa esimerkiksi leseitä, siemeniä, pähkinöitä, suklaata, kuivattuja hedelmiä tai marjoja jne. Voit tehdä seoksesta myös keksejä patukoiden sijaan, mutta vähennä tällöin vehnäjauhon määrä kahteen ruokalusikalliseen.

Karpalo-pähkinä-suklaa myslipatukat (15-20kpl):

100g Oivariinia sulatettuna

1dl sokeria

1tl vaniljasokeria

3dl Elovena kaurahiutaleita

1dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

2dl kuivattuja karpaloita

2dl erilaisia pähkinöitä (isoina paloina)

1kananmuna

Valkosuklaata ja tummaa suklaata (tai maitosuklaata)

Sekoita sulatettuun rasvaan sokerit. Lisää kaurahiutaleet ja sekoita tasaiseksi. Lisää seokseen vehnäjauho, johon leivinjauhe on sekoitettu. Lisää seokseen marjat/hedelmät ja pähkinät ja lopuksi muna. Sekoita tasaiseksi ja laita jääkaappiin puoleksi tunniksi. Muotoile pellille patukoita ja paista 200 asteessa noin 8-10 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ja kasta patukoiden pohja makusi mukaan joko tummaan- tai valkosuklaaseen. Anna suklaan kovettua kunnolla ja käännä keksit ympäri. Tee lopuksi patukoiden päälle suklaalla raitoja.

Nämä oli niin hyviä, että katosivat lautaselta ennenkuin ehdin kuvaa ottamaan...

Mitäs sitä taas kuulukaan... aloitetaan perinteisestä Voittajanäyttelystä, joka oli joulukuun alkupuolella Helsingissä. Joka vuosi olemme siis ko. näyttelyssä pyörähtäneet ja se kuuluu ikäänkuin jouluun. Vähän tietysti harmittaa, kun on näyttelypaikka sen verran kaukana, että aina joutuu olemaan yötä jossain, mutta toisaalta, kiva päästä vähän irti arjesta välillä.

Tällä kertaa olimme yötä Kaisaniemen Cumuluksessa. Oman haasteensa toi Helsingin keskustan vallannut lumi, jota satoi koko ajan taivaan täydeltä lisää ja olemattomat parkkipaikkamahdollisuudet. Onneksi isäntä on hyvähermoinen ja taitava kuski, joten pulaan emme joutuneet, mutta jatkossa yövymme kenties jossain muualla kuin ihan ydinkeskustassa...

Jostain syystä ei ollut yhtään näyttelyfiiliksiä tällä kertaa. Varmaankin liian paljon odotuksia ja jännitystä liittyen itse Voittaja-titteliin, jota kaikki havittelevat itselleen/koiralleen. Liikaa väkeä ja tungosta, happamia ja jännittyneitä ilmeitä, liian aikaiset kehät, hotellihuoneen jääkaappiin unohtuneet lihapullat... Ei siis ollut juurikaan fiiliksiä kehään mennessä. Nuuskuakin tuntui kiinnostavan paljon enemmän tokoilu kuin ”tyhmät” näyttelytouhut. Omaa vuoroa odotellessa teimmekin sitten tokoliikkeitä ja mielessä kävi kyllä taas lajin vaihto :)

Tuomarisetä oli mielestäni vähän töykeä, kun ei edes tervehtinyt saati koiran ikää kysynyt, roplasi vain paikat läpi. Nuuskua ahdisti roplaaminen ja se nojasi pöydällä seistessään minua vasten koko painollaan, tuomarin roplaamista kuitenkaan vastustelematta. Sain siis tosissani työntää takaisin, että se ei olisi vallan kaatunut kumoon... Tuomari oli tiukalla tuulella ja moni koira sai H:ta ja EH:ta ja kuten Jyväskylän näyttelyn jälkeen aavistelinkin, Nuuskukin sai tällä kertaa H:n.

Tuomari Harto Stockmarin arvio Nuuskusta: ”Urosmainen kokonaisuus. Suuri. Melko hyvä pää. Hyvä purenta. Hyvä kaula. Köyhä eturinta. Normaali runko, mutta turhan kuroutunut alalinja. Normaalisti kulmautunut takaosa. Liikkuu melko hyvin.”

Emme jaksaneet oikein katsoa edes beaglekehää loppuun, kun mihinkään ei päässyt istumaan eikä edes kehää nähnyt kunnolla, kun oli niin paljon porukkaa edessä ja ympärillä, joten melko pian Nuuskun vuoron päätyttyä lähdimmekin jo kotimatkalle. Emme edes jaksaneet kierrellä myyntipöytiä katselemassa, kun ei ollut mitään tarvetta millekään tavaralle ja ruuhka oli valtava joka puolella. Uuden kevyemmän näyttelyhäkin olimme ostaneet jo Jyskylästä ja se osoittautuikin oikein näppäräksi hankinnaksi. Pikaisen kierroksen jälkeen siis otimme suunnan takaisin kohti Lappeenrantaa, mutta ilman Tellervoa... Tellervon loma loppui nimittäin Voittajanäyttelyyn ja kävimme palauttamassa tytön takaisin Ruuhijärvelle. Samalla saimme sylitellä ihania beaglenpentuja, joista ei olisi malttanut laskea sylistä pois hetkeksikään. Tellun parin kuukauden hoitojakso meni nopeasti ja ikävä jäi tyttöä. Noh, ehkä Tellu tulee taas kesälomalle..? :)

Joulu oli meillä molemmilla tänä vuonna vapaa töistä ja pitkällisen harkinnan jälkeen päätimme viettää joulua muualla kuin kolmistaan Lappeenrannassa, kun siihen pitkästä aikaa kerta oli mahdollisuus. Toki omaakin joulua vietimme, kuusi hommattiin ja kalkkunakin paistettiin.

Jouluaaton aattona ajoimme ensin Torsansaloon sukuloimaan. Siellä Nuusku tekikin melkoisen tempun heti ensi alkuun ja aiheutti ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Nuuskukin oli itse ehkä loppujen lopuksi samaa mieltä siitä, että ei ole ehkä maailman viisain ajatus lähteä ajamaan peuraa parimetriseen lumihankeen -30 asteen pakkasella yli tunniksi, auringonkin jo laskiessa... Noh, onneksi isäntä on kovakuntoista luokkaa ja sai lopulta juoksemalla Nuuskun kiinni. Tunnin verran se kuitenkin vaati aikaa ja lopputuloksena peura meni menojaan, koira oli varsin väsynyt ja pilikin paleltui lievästi (koiralta...) Hiukan huolestutti pahasti punoittanut ja turvoksissa ollut miehinen kalleus, mutta onneksi vehje parantui itsestään muutamassa päivässä. Jouluaaton vietimme Joroisissa perinteisissä joulutouhuissa. Joulupukkikin kävi illalla pyörähtämässä ja Nuuskusta vieras oli varsin omituinen ja epäilyttävä, joten varmuuden vuoksi sille ulvottiin vielä vierailun päätteeksikin.

Joulupäivänä otimme suunnaksi Tahkon Nuuskun jäädessä hoitoon mummon lihapatojen ääreen. Vietimme muutaman päivän Tahkon rinteissä ja täytyy kyllä sanoa, että on se lumilautailu kivaa, kun on pitkät rinteet! Tänä talvena onkin tullut harrastettua lautailua harvinaisen paljon ja lajista innostuu koko ajan enemmän taitojen karttuessa. Uusi lauta ja siteet pääsevät lähipäivinä testiin...

 Kaikenlaista on tullut kokkailtua ja leivottua, mut ei oo jaksanu laitella blogiin mitään. Tässä siis pitkästä aikaa yksi hyvä resepti! Tää piirakka on mukavan rapsakka ja tuhti, mutta ei liian makea. Sen seuraksi sopii erityisen hyvin vaniljajäätelö tai kermavaahto! Piirakasta tulee 10-12 palaa.

Pohja:

100g Oivariinia

1 dl sokeria

1 muna

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna hyvin vatkaten. Lisää jauho-leivinjauheseos ja sekoita tasaiseksi. Painele voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Täyte:

25g Oivariinia

1 ½ dl fariinisokeria

2 dl kuohukermaa

125g pekaanipähkinöitä

2 hapanta omenaa (250g)

2 munaa.

Mittaa voi, fariinisokeri ja kerma kattilaan. Anna kiehua noin 5 minuuttia välillä sekoitellen. Valitse pekaanipähkinöistä 12 kauneinta koristeeksi ja rouhi loput pähkinät karheaksi rouheeksi. Lisää rouhe kinuskimaiseen seokseen ja nosta jäähtymään. Kun seos on jäähtynyt, kuori omenat ja poista siemenkodat. Paloittele omenat noin 1cm kuutioiksi ja lisää seokseen. Vatkaa munat vaahdoksi ja yhdistä muihin täytteen aineisiin.

Kaada täyte pohjan päälle ja paista 180 asteisen uunin alatasolla 15 minuuttia. Lisää sitten piirakan päälle kokonaiset pekaanipähkinät ja jatka paistamista vielä noin 25 minuuttia. Tarjoile jäähtyneenä.

Perinteisesti pyörähdimme Jyväskylässä kansainvälisessä koiranäyttelyssä ilman suuria odotuksia. Vaan kuinkas kävikään! Tuomari taisi tykätä Nuuskulista, kun valitsi sen parhaimmaksi urokseksi. Nyt on Nuuskulla sitten jo neljä cacibia, kyllä oli taas äitykki ja isukki iloisia ja ylpeitä! Oikein naurattaa, kun katsoo Nuuskun viimeisimpiä näyttelytuloksia: H-ERI-H-ERI... Näin ollen Messarista haetaan sitten joulukuussa H? :D Jyväskylään oli saapunut narttuja kisaamaan 7 ja uroksia 6. Harmi kun emme muistaneet ottaa kameraa autosta mukaan, jäi näyttelykuvat siis tällä kertaa ottamatta, mutta laitetaanpa loppuun kuva Nuuskusta ja Tellervosta.

Belgialaisen tuomarin Jos de Cuypein arvio Nuuskusta:

”4,5 years. Very nice type. Exact size. Masculine in head. Stop could be better pronounced. Good neck, topline & tailset. Correct chest in depth & ribbing. Angulared in harmony. Beautiful underline. Strong bone, good feet. Sound mover”.

Onkin jäänyt taas kuulumiset päivittämättä, aijai...

Nuusku kävi siis Aistissa lisätutkimuksissa selkä/jalka/liikkumisvaivojen vuoksi. Tutkimuksissa menikin yllättävän kauan aikaa eli koko päivähän se sitten vierähti Helsingissä. Nuuskun tutki kaksi neurologia. Sille tehtiin ontumatutkimus ja selästä otettiin magneettikuvat sekä lisäksi otettiin useita röntgenkuvia ja myös jotain sähkötutkimuksia tehtiin. Kaikki tulokset olivat normaaleja eikä mitään poikkeavaa löytynyt mistään!! Jipii! Nuusku sai siis terveen paperit ja luvan elää normaalia koiran elämää. Mitään liikuntaa ei tarvitse rajoittaa. Hierontaa tullaan jatkamaan kuitenkin, kun se selkeästi kuitenkin auttaa eikä paikat sitten jumiudu niin pahasti!

Reilu viikko sitten haettiin Stella meille taas lomalle. Tellervon kanssa on kaikki sujunut oikein hyvin! Viime viikonloppuna kävimme koko porukka pyörähtämässä Torsansalossa mökillä. Hienosti Stellakin pysyi mökin pihassa eikä edes yrittänyt lähteä omille reissuilleen metsiin. Kun metsään suuntasimme kävelylle, pysyi Stella hienosti porukan mukana ja katseli hyvin tarkkaan, mihin Nuusku menee ja suuntasi itse samoille jäljille.

Tellu tuli jopa kutsusta luokse paljon paremmin kuin Nuusku. Hieno tyttö! :) Lienee oma syynsä taskusta löytyneillä herkuilla, Stella kun on melkoisen perso ruoalle :)

Mökillä teimme pitkästä aikaa myös verijäljen, se oli varmaankin tämän vuoden viimeinen. Parin asteen pikkupakkasessa vedettiin jälki metsään ja yön yli muhittuaan lähdettiin sitä Nuuskun kanssa ratkomaan. Ikää jäljelle tuli siis suunnilleen 10h ja pituutta tällä kertaa huimat 1000m! Maasto oli melko haastava; korkeaa varvikkoa ja paljon puunrunkojen ylityksiä, metsäteitä, ojan ylitys ja kolme veretöntä pätkää, makauksiakin taisi olla kaksi. Varmastikin pisin ja vaikeinkin jälki, mitä ollaan Nuuskulle ikinä tehty. Arvaattekos kuinka siinä kävi?

No valtavan hyvin! Nuusku pärjäsi oikein hienosti eikä pitkää jäljestystaukoa huomannut mistään. Jäljestys oli hyvin itsenäistä ja vauhti oli melko hyvä, ehkä himpun liian kova välillä, mutta Nuusku itse jarrutteli sen mukaan, miten hyvin oli kartalla.

Muutaman kerran Nuusku kadotti jäljen, mutta omatoimisesti ja nopeasti ratkaisi ongelmat. Makauksilla Nuusku haisteli makaukset pikaisesti läpi, vilkaisi meitä ihmisiä ja jatkoi sitten jäljestystä. Mitä lie meihin aina katsonut? Ojan ylitys tuotti päänvaivaa noin kolmeksi sekunniksi. Vaikein osuus oli, kun olimme vetäneet jäljen tarkoituksella tuoreiden ketun jälkien yli, niitä kun Nuusku ei yleensä voi vastustaa! Vähänhän Nuusku eksyi jäljeltä, hetken näytti jopa siltä, että Nuusku ei löydä enää takaisin jäljelle ja koitin sitä neuvoa, mutta eihän Nuuskua kiinnostanut yhtään, kun koitin osoittaa jäljen. Pöh, voisi nyt vähän yhteistyötä tehdä! Mutta ei, aivan itse piti hänen sekin ongelma ratkaista ja aivan oikeaan suuntaanhan Nuusku sitten jatkoikin matkaa. Pitäisi vain luottaa Nuuskuun, kun kerta Nuuskukin luottaa omaan nenäänsä ja taitoihinsa. Aikaa Nuuskulta koko jäljen selvittämiseen meni 22 minuuttia.

Myös Stellan kanssa käytiin nuuskuttelemassa verijäljeä tai oikeastaan Tellu lähti jäljelle aivan omatoimisesti. Kaukaa jo haistoi alkumakauksen ja väkisin veti jäljelle. Myös Tellulla oli ehkä "vähän" liikaa vauhtia jäljityksessä, kun edes juoksemassa ei sen perässä meinannut pysyä... Mutta kyllä Stellassakin olisi potentiaalia hommaan!

Mökilllä Nuusku ja Stella innostuivat leikkimään keskenään ensimmäisen kerran koko lomajakson aikana. Täällä Lappeenrannassa Nuusku koittaa melkeinpä päivittäin Stellalle leikkimistä ehdotella, mutta Stellaa ei leikit oikein kiinnosta sisätiloissa. Siksi olikin niin hauska seurata näiden kahden jahtauspainimatseja mökillä. Hyvin sujui leikitkin, oikein sopuisasti ja yhteisymmärryksessä. Tässä vielä muutama kuva viikonlopulta:

Tuli kutku kesken palloleikin

Kerjäläiset :)

Väsyneet, mutta onnelliset...

Nyt on sitten häät juhlittu ja sukunimi vaihtunut. Päivä kului aivan liian nopeasti ja oli ohi yhdessä hujauksessa. Voi kun se olisi voinut vain kestää ja kestää ja kestää...

Aamu alkoi kampaajalla ja meikkauksessa käymisellä. Mulle laitettiin klipsipidennykset, joten sain ihanan puoliavoimen kiharakampauksen, joka sopi puvun tyyliin täydellisesti. Meikki oli kevyt ja luonnollinen. Sekä hiukset että meikki kestivät hyvin koko päivän. Minun jälkeeni käsittelyyn pääsivät vielä tuleva aviomies ja kaaso. Puunauksen jälkeen ajelin takaisin kotiin välipalalle ja pukeutumaan. Onneksi hääpuku meni päälle ja kokonaisuus oli mielestäni täydellinen. Puku oli tilattu Ranskasta ja siinä oli melko pitkä laahus, mikä osoittautui vähän haastelliseksi päivän aikana, mutta kyllä sen kanssa selvittiin ihan hyvin. Puvussa oli kauniita punertavia kirjailuja, juuri minun tyyliini. Muutenkin hääteemana oli punavalkoinen väriteema.

Pukeutumisen jälkeen suuntasimme sulhasen kanssa valokuvattavaksi Lappeenrannan kirkon ympärillä olleille valleille. Onneksi ilma oli kaunis koko päivän ja siten ulkokuvaukset onnistuivat hyvin. Kuvista tuli rennon letkeitä eikä turhaan jäykistelty perinteisissä poseeraus asennoissa.

Kuvauksen jälkeen piti piilotella tunnin verran sakastissa vihkimisen alkamista odotellen. Aika kului nopeasti papin, kanttorin ja suntion kanssa jutellessa. Yhtään ei oikeastaan jännittänyt, vaan tunsin oloni koko ajan varmasti ja rentoutuneeksi, toki pieni kihelmointi vatsanpohjassa kuului asiaan. Sulhanen taisi jännittää sitäkin enemmän...

Urkujen soittaessa Meldenssohnia isäni saattoi minut alttarille. Vihkiröijylle astuessa polvet vähän tutisivat ja alahuuli väpätti, mutta nopeasti sain koottua itseni ja ajatukseni. Vihkiminen oli ohi yhdessä hujauksessa ja mitään kommelluksiakaan ei sattunut. Kaaso luki koskettavan tekstin ja kanttori esitti pianon kanssa ihanan yksinlaulun. Lisäksi kaavaan kuului pari virttä muiden muodollisuuksien lisäksi.

Kirkosta lähdettiin Bachin ja saippuakuplien saattelemana upeasti koristelulla Porchella kohti juhlapaikkaa. Ajelimme hetken ympäri kaupunkia ja sillä aikaa vieraat siirtyivät juhlapaikalle Linnoitukseen. Saavuimme paikalle viimeisenä ja vieraat ottivat meidän aploodein vastaan. Onnittelujen jälkeen siirryimme sisälle ja juhla pääsi alkamaan. Ohjelmaan kuului perinteisesti ruokailua, puheita ja musiikkia sekä tietovisa. Vieraat viihtyivät hyvin ja tunnelma oli intiimi ja rento, mutta kuitenkin juhlava, aivan kuten halusimmekin. Ilta päätyi tansseihin erilaisten rakkauslaulujen tahtiin. Kellon näyttäessä puolta yötä vetäydyimme yhdessä tuoreena avioparina jatkoille hotellimme saunalliseen sviittiin. Seuraavana päivänä katselimme vielä kuvia ja videoita suuresta päivästämme. Hääjuhla oli vieraidenkin mielestäni oikein onnistunut ja ikimuistoinen, järjestelyt pelasivat loistavasti ja päivä oli ollut ”upea”. Todellakin, päivä oli täydellinen ja ikimuistoinen!

Tasan viikko häiden jälkeen oli aika lähteä häämatkalle, niinkin lähelle kuin Mauritiukselle! Nuusku vietiin perjantaina hoitoon anoppilaan Torsansaloon, josta Nuusku pääsi viralliseen lomapaikkaansa Kerimäelle. Me ajelimme lauantaina Helsinkiin ja vietimme loppupäivän Flamingon kylpylässä. Sunnuntaina aamusta lähdettiin sitten lentokoneella Helsingistä Lontooseen ja siellä koneen vaihdon jälkeen Mauritukselle. Kaiken kaikkiaan matkustamiseen meni aikaa vuorokausi suuntaansa. Perille päästyämme ajelimme tunnin verran taksilla lentokentältä hotellillemme. Maisema koostui pääasiassa sokeriruokoviljelmista ja aaltopellistä tehtyistä taloista sekä vähän hienommista toimistorakennuksista.

Hotellimme oli Le Victoria saaren luoteisosassa. Hotelli on hieno neljän tähden hotelli ja sen huomasi myös alueella ympäri vuorokauden pyörineistä poliisipartioista, ulkopuolisilla ei ollut asiaa hotellialueelle... Huoneessamme oli häälahjana odottamassa shampanjapullo jäissä ja hedelmiä sekä Juhalle T-paita ja minulle hartiahuivi. Suihkun ja välipalan jälkeen suuntasimme loppupäiväksi rannalle pötköttelemään ja lepäilemään.

Mauritiuksella vietimme 11 päivää muunmuassa rantaelämästä ja snorklailusta nauttien. Joinakin päivinä kävimme tutustumassa pääkaupunki Port Louisiin sekä erilaisiin luonnonpuistoihin ja ”eläintarhoihin”. Parhaiten mieleen jäivät jättiläiskilpikonnat ja maailman surkeimmat kulkukoirat. Niin huonokuntoisia koiria en ole vielä yhdelläkään matkalla nähnyt.

Nyt on sitten taas palattu arkeen. Nuuskulla oli menny hoidossa loistavasti ja poika oli nauttinut ison pihan tuomasta vapaudesta sekä kivasta koiraseurasta. Ensi viikolla olisi Nuuskulla aika Vantaalle Aistiin, jospa saisimme sieltä tarkemman selityksen Nuuskun selkä/jalkavaivoihin ja kipuihin. Hiivakin oli saanut pitkästä aikaa otteen Nuuskun vasemmasta korvasta, mutta korvatippakuuri auttoi onneksi hyvin! Liekö syynä ollut uiminen, mikä on pitänyt korvat kosteina vai siitepölyt vai mikä... Muutoin Nuuskun allergiaoireet ovat hyvässä kuosissa, turkin kanssakaan ei ole tällä hetkellä mitään ongelmia!

Kuukausi edellisistä kuulumisista, kuinka se aika voikaan mennä näin nopeasti?? Noh, ehkä osaselityksenä toimii Nuuskun isännän ja emännän häät elokuussa. Aikaa ei ole jäljellä enää edes kuukautta ja tekemistä ja suunnittelemista olisi vielä vaikka kuinka...! Ehkä siksi blogikin on jäänyt vähän vähemmälle päivitykselle.

Mutta asiaan. Stella elikkäs Tellervo oli meillä hoidossa pari viikkoa ja aika kului jälleen tytön kanssa kuin siivillä. Telluhan alkaa olemaan meille jo aika tuttu tyttö, kun on ollut meillä hoidossa jo useampaankin otteseen. Nuuskun ja Tellun yhteiselo oli seesteistä, koiruudet ovat melko samanoloisia, rauhallisia haaveilijoita :) Ovat siis niinsanotusti samalla aaltopituudella. Stella nautti pari viikkoisesta lomastaan saunoen, lenkkeillen ja syöden: varsinkin Nuuskun luut olivat herkullisia! Kanankaulat olivat ihan huippuhyviä, mutta kyllä myös Nuuskulta takapihalle jääneet hirvenluun rippeet kelpasivat hammasharjaksi. Ja taisi se sylissä istuminenkin rapsuteltavana olla ihan kivaa :)

Joroisten mökkisaaressakin käytiin perinteisesti revittelemässä vapaana ja molemmat koirat nauttivat vapaudesta ja grillin putsailusta, jopa siinä määrin, että kävivät heti ensimmäiseksi kartoittamassa myös naapurimökin tarjonnan (ja myös sitä seuraavan mökin, mutta sitten tulikin vesi jo vastaan...). Onneksi mökit olivat tyhjillään asukkaista :) Ei olisi ehkä hyvä heilahtanut, kun mökkiläiset olisivat huomanneet kaksi beagleä tunkemassa grilliinsä... Tulehan Tellu taas pian meille lomailemaan!

Nuuskun selkä/jalkavaivat voivat tällä hetkellä suht hyvin, tilanne on rauhallinen. Kävely sujuu hyvin ja kipuja ei ole ollut ainakaan siinä määrin, että olisi tarvinnut turvautua kipulääkkeisiin. Luontaistuotelääke Cartivettiä olemme syöttäneet säännöllisesti ja liekö se sitten auttanut?

Myös uimassa olemme Nuuskua käyttäneet säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta emme oikein tiedä, onko siitä enemmän hyötyä vai haittaa, koska Nuusku ei käytä uidessaan vasenta takatassuaan ollenkaan, vaan pitää sitä koukussa vatsan alla. Myös oikean takajalan potku on melko lyhyt ja tehoton... Uinti kuitenkin selkeästi piristää Nuuskua näillä kovilla helteillä, joten sen puolesta uinti tekisi ainakin terää. Seuraava fyssariaika olisi parin viikon päästä, sitä odotellessa... saa nähdä, millaisia jumituksia löytyy pitkän tauon jälkeen...

Ilmeisesti helteet ovat vaikuttaneet myös siihen, että Nuusku on tiputellut ahkerasti karvaa taas viime aikoina, mitä emme kyllä ihmettele näillä helteillä! Myös hiiva meinaa välillä saada yliotteen Nuuskun jommasta kummasta korvasta, mutta toistaiseksi olemme saaneet sen häädettyä ihan vain tehostetulla puhdistuksella, hyvä hyvä! Emme tiedä, onko hiivan ilmestymiseen osuutta siitepölykaudella, verikokeen mukaanhan Nuusku oli eniten allerginen erilaisille kasveille. Tuolloin lääkäri sanoi, että kesällä voidaan tarpeen mukaan antaa kortisonikuuri, mutta onneksi ei ole tarvinnut. Muuten Nuusku voi hyvin, on vain ehkä vähän vaisu ja väsy helteiden vuoksi, ei paljoa jaksa riekkua, kun tulee heti hiki :) Mutta uinnin jälkeen otetaan spurttia ja kiehnätään takapihalla. Ja myöhään illalla ilman vähän viilennyttyä riittää virtaa jo ihan kunnon lenkkeilyynkin.

Ainiin. Tänä kesänä on Nuuskusta löytynyt uusi hassu juttu. Se näköjään inhoaa sydämensä pohjasta kaikkia lentäviä pörriäisiä, varsinkin kärpäsiä ja paarmoja. Kärpäset ovat vain äärimmäisen ärsyttäviä ja niitä koitetaan metsästää, tosin huonolla menestyksellä. Nuusku osaa kyllä vaania niitä hienosti, mutta on liian hidas nappaamisessa. Ja paarmat ovat vain pelottavia ja inhottavia ja niitä juostaan pakoon häntä koipien välissä. Mökillä Nuusku yritti jopa mönkiä isukin ja äitykin syliin niiltä turvaan :) Ihan kävi pientä sääliksi, meidän Nuusku kun on aina olevinaan niin iso ja reipas koirapoika.

Oltuamme yhden yön mökillä meidän piti valitettavasti palata jo lauantai iltana takaisin Lappeenrantaan, koska olimme ilmoittautuneet sunnuntaiksi kansainväliseen koiranäyttelyyn Kotkaan. Etukäteen vähän jännitimme, miten Nuusku liikkuu sen jälkeen, kun se on saanut mökillä juosta ja revitellä mielensä mukaan, mutta hyvinhän se liikkuminen kuitenkin sujui, melkeinpä paremmin kuin Haminassa. Nyt sai oikein ottaa juoksuaskeleita Nuuskun kanssa eikä hiekassakaan ollut mitään kivoja tyttöjen hajuja aiheuttumassa jarruttelua. Tuomaritäti oli kuitenkin hyvin tiukka ja tällä kertaa menestys ei ollut kummoista, vaan meidän oli tyytyminen arvosanaan Hyvä. Kotiin tuomisiksi saatiin ihana Stella-tyttö, joka on meillä nyt hoidossa parisen viikkoa.

Tuomari Annukka Paloheimon arvostelu Nuuskusta:

”Kookas, kevytrunkoinen. Hyvät mittasuhteet. Sopiva luusto, tiiviit käpälät. Riittävä pään voimakkuus. Hyvä purenta. Etukulmaukset niukahkot. Hännänkiinnitys saisi olla hieman korkeammalla. Liikerata saisi olla pidempää. Hyvä selkä. Huolella esitetty”.

Säkäkorkeudeksi mitattiin 41cm, mutta Nuuskun asento mittaukset aikana oli ehkä hiukan kalteva, joten sentin tai pari tuosta voitaneen vähentää...