ISLAND HOPPING- MATKA KREIKKAAN 8.-23.6.2009:

Ateena-Naxos-Santorini-Kos-Kalymnos

 

Alkuvalmisteluja:

Matkan suunnittelun aloitimme vakavissamme tammi-helmikuussa 2009. Ensi alkuun oli tarkoitus lähteä reppureissuun Thaimaaseen, mutta lentojen kalleus hirvitti. Niinpä aloimme pohtia vähän halvempaa vaihtoehtoa, jonne ei olisi niin pitkä lentomatkakaan. Selailimme eri matkanjärjestäjien nettisivuja ja silmiin osui island hopping matka Kreikassa. Matkanjärjestäjien valmiit saarihyppely-paketit vaikuttivat meistä suppeilta, joten aloimme pyöritellä ajatusta, josko uskaltaisimme lähteä reissuun omin päin. Päätimme ottaa riskin ja se kannatti! Koko matka siis järjestettiin itse lennoista majoitukseen! Alusta lähtien oli selvää, että reissussa oltaisiin kaksi viikkoa.

Aivan ensimmmäisenä varasimme helmikuussa netistä lennot. Menolento hommattiin Blue1:lta Helsingistä Ateenaan ja paluulento E-Ticketistä, Kosilta Ateenan kautta Helsinkiin. Lentojen hinnaksi tuli noin 750e kahdelta hengeltä. Paluulennolla Kos-Ateena yhtiönä toimi Kreikan sisäinen Agean Airlines ja Ateenasta Helsinkiin Blue1.

Kun lennot oli varattu, aloimme miettiä lopullista matkareittiä. Mahdollisuuksia oli paljon, mutta halusimme ehdottomasti käydä Ateenassa, Santorinilla sekä Kalymnoksella, joten siitä lähdettiin muodostamaan hyppelyreittiä. Lopulta reitiksi muodostui Ateena-Naxos-Santorini-Kos-Kalymnos. Kreikan saarihyppelylle voi lähteä myös siten, ettei etukäteen suunnittele sen enempää reittiä kuin majapaikkojakaan, sillä satamissa on hotellien omistajia tarjoamassa majoitusta. Me halusimme kuitenkin tehdä melko tarkat suunnitelmat, koska paluulento oli varattu Kosilta ja siitä ei haluttu myöhästyä. Näin ollen myös majoitukset varasimme etukäteen netin kautta, mutta jos vain hermo kestää satamassa jäädä setvimään hotellien hintoja ja sijaintia buukkajien kanssa, niin halvemmalla majoituksen saa siten. Itse koin kuitenkin rentouttavaksi, kun turvallisin mielin pystyi matkaamaan ilman pelkoa siitä, millaisessa murjussa sitä joutuu päänsä tyynyyn illalla painamaan. Toisaalta hotellien etsintä etukäteen netistä vei paljon aikaa ja vielä vähän lisää aikaa, mutta itse matkalla ei tarvinnut enää stressata.

Pitkään kävimme "taistelua" sen suhteen, otammeko matkalaukuksi trolleyn vai rinkan. Lopulta päädyimme molemmat rinkkoihin. Itselläni oli edelliskesänä ostettu Halti 35l ja Juha osti ennen reissua uuden Haglöfsin Carrier 60l. Lisäksi minulla olisi käsimatkatavarana olkalaukku ja Juhalla isompi musta kassi, jonka sai pakattua itse reissun ajaksi rinkkaan. Myös uusi järjestelmädigikamera hankittiin. Lähtöä edellisenä iltana oman rinkkani painoksi punnittiin 6.5kg, ei paha.

Kohti Ateenaa, 8.6-10.6:

Lentomme lähti Helsinki-Vantaan lentokentältä maanantaina 8.6 klo 16:20. Olimme hyvissä ajoin Helsingissä, joten kävimme syömässä kunnolla ennen lentoa (Blue1:n lennolla ei tarjottu kuin kahvia/teetä). Onneksi lähdimme hyvissä ajoin etsimään autolle parkkipaikkaa lentokentältä, koska sitä ei tahtonut löytyä laisinkaan. Ajoimme puolisen tuntia ympäri laajaa parkkialuetta käyden jokaisen parkkialueen portilla vain todetaksemme, että täyttä oli joka paikassa. Bensakin alkoi loppua, valo oli palanut jo pitkään. Ei auttanut muu kuin laittaa auto seis ja soittaa palvelunumeroon. Näin selvisi, että alueella P3 oli kattoparkissa tilaa. Auto siis sinne ja 10 minuutin kävely rinkkojen kanssa lentoterminaaliin.

Helsinki-Vantaa oli kaikista matkamme kolmesta lentokentästä sekavin ja ruuhkaisin. Lähtöselvityksen olimme tehneet etukäteen tekstiviestillä, mutta mistä saisimme liput ja laput rinkkoihin, jotta voisimme jättää ne pack drop pisteeseen ja mistä sellainen piste edes löytyisi? Onneksi apua oli taas lähellä, nappasimme Blue1 tyttöä hihasta ja hän ystävällisesti opasti meitä tietokoneen kanssa, josta sai itse tulostettua laput rinkkoihin. Sitten rinkat piti vielä viedä erityismatkatavaroille tarkoitetulle hihnalle/tiskille. Rinkkoja ei tarvinnut mitenkään erityisesti pussittaa ja hihnatkin saivat jäädä roikkumaan vapaasti. Jännityksellä jäimme siis odottamaan, saapuisivatko rinkat ehjinä Ateenaan, jos saapuisivat ollenkaan...

Lento lähti reilut puoli tuntia myöhässä ja saapui Ateenaan vähän ennen yhdeksää illalla, auringon laskiessa. Ateenassa löysimme helposti matkatavarahihnalle ja muut matkustajat kävelivät meidän perässämme oikealle hihnalle. Rinkat tulivat onneksi ehjinä perille. Tämän jälkeen suuntasimme heti ulko-ovien oikealla puolella olevalle bussipysäkille, jossa olevasta kioskista ostimme kaksia bussilippua, hintaa noin 3e per lippu. Hetken odottelun jälkeen pääsimme matkaan bussi X96:lla kohti Ateenan keskustaa ja Syntagma aukiota. Yllätys odotti bussissa, kun kukaan ei kuuluttanutkaan, missä pysäkillä olimme kulloinkin. Mistään emme siis voineet tietää, missä jäädä pois. Tiesimme kuitenkin, että Syntagma aukio oli Parlamenttitalon vieressä ja bussin päätepysäkki, joten päätimme, että jäämme viimeistään sitten pois, kun kaikki loputkin matkustajat poistuvat. Näin teimme ja oikealla pysäkillä jäimme pois. Jos olisimme ottaneet taksin suoraan lentokentältä, olisi sen hintaa voinut vain arvailla, kenties noin 40e?

Päästyämme pois hikisestä ja vailla ilmastointia olleesta bussista kello oli jo liki 23:00. Meillä ei ollut mitään tietoa, mihin päin pitäisi lähteä kävelemään löytääksemme hotellillemme ja yhtäkään taksiakaan ei näkynyt missään. Päätimme siis vain lähteä kävelemään oikeaksi arvioimaamme suuntaan ja ottaa ensimmäisen taksin jonka näemme. Hetken aikaa käveltyämme näimme sivukujalla taksijonon. Kuskit polttelivat tupakkaa porukassa ja mietimme, ovatko he edes käytettävissä? Kävimme kuitenkin kysymässä, tietävätkö he Hotelli Austrian. Yksi kuskeista tiesi ja sanoi, että voi viedä meidät sinne, mutta matka maksaa 12e. Tiesimme, että hinnassa on ainakin puolet liikaa, mutta hyväksyimme summan, koska kello oli jo paljon ja halusimme vain hotelliin, syömään ja nukkumaan. Taksilla hurautimme pari kadun kulmaa ja olimme jo hotellillamme. Matkan oikea hinta olisi siis lienee ollut 5-6euroa.

Alue, jolla hotel Austria sijaitsee Ateenassa, osoittautui siistiksi ja rauhalliseksi. Hotellin sijainti on aivan erinomainen, aivan Filopappou Hillin vieressä, 5 minuutin kävelymatkan päässä Akropolikselta ja lähimmältä metroasemalta. Parvekkeeltamme oli upea näköala kaupungin yli ja valaistu Akropoliskin näkyi. Huone oli siisti ja puhdas, mutta askeettinen: kolme yhden hengen sänkyä ja ilmastointilaite sekä pieni pöytä ja yksi tuoli. Oma kylpyhuone oli, tottakai. Hinta oli 80e yöltä, sisältäen ilmastoinnin ja aamupalan, joka oli ihan hyvä perusaamiainen, jolla sai kyllä vatsan täyteen. Ilmastointi osoittautui elintärkeäksi, vaikka vielä ei ollut edes pahin hellekausi.

Heitimme tavaramme huoneeseen ja hotellin omistajan neuvoessa suunnan, lähdimme etsimään iltapalaa. Lämpimien patonkien ja salaatin jälkeen suuntasimme väsyneinä nukkumaan, kellon lähennellessä 1.00.

Hyvin nukutun yön jälkeen nousimme aikaisin aamupalalle ja sen jälkeen suuntasimme kohti kaupunkia. Meillä oli mukanamme ainakin 4 erilaista karttaa kaupungista ja hyvä että oli. Kaupunki oli sokkeloinen ja tutustuttuamme Akropoliksen alueeseen onnistuimme eksymään totaalisesti. Turistijunan buukkaaja näytti kartalta sijaintimme ja niinpä löysimme takaisin ihmisten ilmoille. Kävimme ostamassa Blue Star:n toimistosta lauttaliput Naxoselle ja sitten kiertelimme kävellen Monastirakin kaupungin osaa, kaupungin puistoa (National Garden), kävimme katsomassa Syntagman aukiota ja Parlamenttitalon vahdinvaihtoa... Kuutisen tuntia käveltyämme noin 30 asteen helteessä päätimme suunnata hotellille lepäämään. Minuun iski lievä migreeni ja nukuimme molemmat reilun 3 tunnin päiväunet. Päiväunien, särkylääkkeen ja suihkun jälkeen, illan saapuessa ja helteen vähän hellittäessä olimme uudestaan iskussa. Tällä kertaa otimme suunnaksi upean keskushautausmaan. Olimme siellä illalla seitsemän maissa ja saimme aivan kaksistaan kiertää tätä upeaa, vanhaa hautausmaata vain kulkukissat seuranamme. Kahdeksalta paikan mennessä kiinni suuntasimme iltapalalle ja sen jälkeen olimmekin valmiit nukkumaan. Tarkoituksena oli käydä vielä Lycabettuksen kukkulla katsomassa öistä Ateenaa, mutta väsymys vei voiton.

Aamulla nukuimme vähän pidempään, kävimme aamupalalla, pakkasimme rinkat ja kirjauduimme ulos hotellista. Rinkat jätimme hotellin aulaan odottamaan iltapäivää. Lähtöpäivänä olimme astetta viisaampia ja päätimme tutustua paikalliseen metrojärjestelmään. Se osoittautui todella helppokäyttöiseksi, nopeaksi ja halvaksi menopeliksi ja harmittelimme, ettemme olleet käyttäneet sitä jo edellisenä päivänä ja siten säästäneet jalkojamme. Suuntasimme siis metrolla pahapaineiseen Omonian kaupunginosaan, jossa näimme heti pikkupojan, joka suunnitteli ilmeisesti meidän ryöstämistämme, mutta luopui suunnitelmistaan. Myös kerjäläisiä näkyi ja muutenkin alue oli selvästi rauhattomampi kuin muu osa Ateenasta. Kävellen suuntasimme kohti arkeologista museota, joka oli myös upea paikka. Joka osastoa emme jaksaneet kävellä ja katsella läpi, meillä oli vielä pitkä päivä edessä, joten päätimme, että tulemme vielä joskus takaisin ja tyydymme nyt vain pinta raapaisuun. Kävimme myös katsomassa uutta arkeologista museota, mutta meille kerrottiin, että se on vielä kiinni ja aukeaisi vasta myöhemmin kesällä. Ateenalle varattu kaksi päivää osoittautui liian lyhyeksi, kolmaskin päivä olisi vierähtänyt helposti.

Museovierailun jälkeen suuntasimme syömään, sitten haimme rinkat ja ajoimme metrolla takaisin Omonialle, jossa vaihdoimme toiseen metroon, jolla pääsi Pireus satamaan. Ostaessamme lauttalippuja toimistosta, oli lippujen myyjä neuvonut meitä, että lautta lähtee satamassa E7 portilta, ei E6:sta, kuten olimme itse katsoneet nettiaikataulusta. Portilla E6 oli kuitenkin lautta odottamassa tullessamme satamaan, mutta ajattelimme, ettei se ole meidän lauttamme, koska myyjä oli sanonut, että lautta lähtee E7 laiturista. Istuimme siis kahvilassa puolisen tuntia, mutta sitten epäilymme heräsivät. Kävimme kysäisemässä, että eihän kyseinen lautta ollut meidän? Kyllä se vain oli. Valtasimme kansipaikan ja aloitimme ensimmäisen lauttamatkamme kohti Naxosta. Mielialaa laski metromatkan aikana hävinnyt Juhan lompakko. Vieläkään emme tiedä, oliko asialla erittäin näppärä taskuvaras vai unohdimmeko itse lompakon ruokapaikkaamme? Sinne meni pari sataa käteistä, ajokortti, luottokortti... onneksi passi oli vielä tallessa.

Naxos 10.6-14.6:

Lauttamatka tuntui melko pitkältä, onneksi olimme varanneet lukemista matkan ajaksi. Lautta lähti puolisen tuntia myöhässä, noin klo 18 ja saapui Paroksen satamaan jo pimeyden laskeuduttua. Siitä vielä tunnin matka ja olimme Naxosen satamassa noin klo 23.30. Vastassa oli hotellibuukkaajien lauma, josta bongasimme oman hotellimme (Hotel Soula) kyltin. Buukkaaja saattoi meidät autolleen ja lähti sitten takaisin etsimään lisää asukkeja hotelliinsa. Niitä ei kuitenkaan löytynyt, joten kolmistaan suuntasimme kohti Agios Georgios rantaa ja Hotel Soulaa. Hotelli oli pieni, perheen pyörittämä hotelli. Huoneemme sijaitsi katutasossa vastaanottotiskin takana, joten pitkät aamu-unet olivat vain haave. Korvatulpat tulivat tarpeeseen juuri tästä syystä, aamiaisella olevien ihmisten äänet kuuluivat huoneeseemme todella hyvin, samoin puhelimen pirinä vastaanottotiskillä. Huone oli jälleen siisti, mutta askeettinen. Tällä kertaa huoneesta löytyi tosin onneksi myös jääkaappi ja televisio. Huoneen hinta oli 36e/yöltä ja lisäksi piti maksaa 5e/henkilö, jos halusi aamupalaa. Kesäisin pitää lisäksi maksaa 6e vuorokaudessa ilmastoinnista, mutta meiltä maksua ei peritty, koska oli vielä ”talvikausi”. Hotelli sijaitsi vain muutaman minuutin kävelmatkan päässä meren rannasta ja satamaankin käveli vain viitisen minuuttia.

Naxos oli rauhallisen oloinen saari, joka oli tarkoitettu kai lähinnä rannalla löhöilyyn. Rantakadulla oli vilskettä, mutta muuten saari oli hiljainen ja rauhallinen. Aivan kaksistaan saimme jälleen kiertää pieniä sivukujia etsiessämme ruokapaikkoja. Vietimme Naxosella kolme päivää lähinnä auringon otosta nauttien. Saarella tuntui olevan lähinnä keski-ikäisiä pariskuntia, eläkeläisiä ja lapsiperheitä. Naxoselta löysimme lähtöä edeltävänä päivänä pienen kirjakaupan, jonka omistaja osti matkalukemiseksi varaamamme suomalaiset kirjat (ne oli jo luettu siihen mennessä). Tilalle ostimme uusia romaaneja loppulomamme ajaksi. Kirjoja löytyi lähes millä kielellä tahansa. Kaiken kaikkiaan Naxos tuntui vähän liian hiljaiselta paikalta meidän makuumme tai me kaipaamme matkakohteeltamme vähän muutakin kuin pelkkää rantaa. Toisaalta saarta olisi ollut hauska tutkia vaikka skootterin tai bussin kyydissä, mutta se jäi tällä kertaa tekemättä.

Santorini 14.6-17.6:

Naxoselta lähdimme kohti Santorinia sunnuntaina yhden maissa iltapäivällä. Parin tunnin lauttamatka meni nopeasti ja kun lähestyimme Santorinin kuuluisia kalderan reunoja, kerääntyivät kaikki matkustajat kannelle valokuvaamaan. Satamassa odotti jälleen yllätys. Hotellibuukkaajien härdelli oli pahin kaikista ja missään ei näkynyt Hotel Melinan kylttiä. Useat buukkaajat tarjosivat majoitusta ja kyselivät, mistä hotellista meillä oli huone varattuna. Lopulta yksi buukkaaja totesi, että pääsemme hänen kyytiinsä, Melinalla ei ole kuljetusta tarjolla. Mutta kuljetus maksaisi 15e kahdelta henkilöltä. Emme voineet kuin luottaa tähän ja niinpä pääsimme pieneen bussiin, joka oli lähes täynnä matkalaisia. Bussi jätti matkalaisia eri hotelleihin ja vei meidät viimeiseksi Hotel Melinaan.

Hotelli oli kaunis ja valoisa pikkuhotelli. Hotellin omistaja antoi meille Santorinin karttoja ja neuvoi, mitä löytyy mistäkin. Erinomaista palvelua! Sitten hän saattoi meidät huoneeseemme, joka oli valoisa ja siisti. Parveke oli todella iso ja merikin siinteli horisontissa. Huoneessa oli myös jääkaappi, ilmastointi ja hiustenkuivaaja, hintaa 80e/yö sisältäen aamupalan. Sijainti hotellissa oli jälleen erinomainen, 10 minuuttissa pääsi bussiasemalle, keskustaan ja kalderan reunalle. Hotellissa oli myös uima-allas ja auringonottoalue. Hotelli oli mukavan hiljainen ja saimme aivan kaksistaan viettää aikaa allas-alueella postikortteja kirjoittaen. Hotellin omistajalla oli 9-vuotias narttukoira, joka piti meille seuraa välillä ja tarjoutui rapsutettavaksi.

Santorini oli juuri niin upea, kuin sitä oli kehuttu, mutta kovin tuulinen! Ainut saari, jossa illalla kaipasi pitkiä hihoja ja lahkeita. Onneksi ei ollut vielä pahin turistikausi, näin ollen saaresta sai paljon enemmän irti eikä hinnatkaan olleet vielä aivan niin korkealla. Yhtenä iltana kävimme bussilla ajaen katsomassa kuuluisan Oian auringonlaskun, mutta täytyy sanoa, että meistä se näytti paremmalta, kun sen katsoi ensimmäisenä iltana kalderan reunalta. Kävimme myös yhtenä päivänä bussilla ajaen rannalla, joka osoittautui extreme-kokemukseksi erittäin kovan ja puuskittaisen tuulen vuoksi. Mielenkiintoinen kokemus! Myös Santorinilla aika loppui kesken, pari ylimääräistä päivää ei olisi ollut pahitteeksi. Santorinille voisi joskus vielä palata ja käydä niissä kuuluisissa kuumissa lähteissä.

Kos 17.6-20.6:

Santorinilta Kosille jatkoimme yölautalla, koska muuta ei ollut tarjolla. Etukäteen pelkäsimme, että lauttamatka vie voimat totaalisesti, mutta onneksi me kummatkin saimme nukuttua lauttamatkan aikana. Korvatulpat ja silmien eteen pimentävät laput, mukava asento air seat- istuimessa ja a vot. Lautta kohti Kosia lähti klo 00:20 ja perillä olimme vaille viisi aamulla. Reipas 15 minuutin kävely hotel Tritoniin ja hyvällä tuurilla pääsimme huoneeseemmekin samantien jatkamaan yöunia. Huone oli iso ja tähän astisista hotelleista ”hienoin”. Ja ainut hotelli, jossa näimme torakan. Järkyttävän kokoinen asukas kylpyhuoneessa, johon ei ollut mukava törmätä yöllä. Pituutta oli noin 6cm ja tuntosarvet vähintään yhtä pitkät. Vikkelä kaveri, joka livisti lavuaaritason alle piiloon, kun valot räppäsi päälle ja paukutteli vähän ovia. Hotellimme sijainti oli jälleen erinomainen, aivan rannalla, 5 minuutin kävelymatkan päässä satamasta ja nähtävyyksistä. Hintaa yötä kohden tuli 60e, sisältäen aamupalan. Myös jääkaappi löytyi.

Kosilla vietimme ensimmäisen päivän tutustuen kuuluisaan ritarien linnoitukseen sekä Hippokrateen puuhun ja yleisesti Kosin ympäristöön. Kos osoittautui yllättävän vehreäksi paikaksi, jossa on paljon shoppailtavaa siitä pitäville. Linnoitus oli hieno paikka, käynnin ja 3e pääsymaksun arvoinen. Perinteistä kreikkalaista ruokapaikkaa oli hyvin vaikea löytää, pyrimme välttämään rantakadun turistirysiä, mutta lopulta ei auttanut muu kuin antautua. Toisaalta vaihteeksi oli ihan mukava syödä italialaista. Ruoka oli oikein hyvää, mutta hintakin sen mukainen. Yleensäkin hinnat olivat korkeahkot.

Kos oli positiivinen yllätys, johtuen ehkä vuoden ajasta. Turistikausi oli vielä aluillaan, joten oli mukavan väljää liikkua joka paikassa ja toisaalta kuumuus ei ollut polttanut kaikkea vihreää pois. Ruokapaikkojen tyrkyttäjiä riitti, kuten myös Santorinilla.

Yhtenä päivänä teimme Kosilta käsin päivämatkan Turkin puolelle Bodrumiin. Lautta lähti aamulla 10 maissa ja palasi iltapäivällä klo 17 maita. Lipun hinta oli 20e per henkilö ja se sisälsi myös tunnin kiertoajelun Bodrumissa. Olimme sopineet, että bussi hakee meidät hotellimme edestä klo 8.30. Ketään ei kuitenkaan saapunut, joten lähdimme kävelemään klo 8.45 kohti sataman veneitä, koittaen etsiä meidän venettämme. Sitä ei löytynyt, joten kysyimme neuvoa toisen firman Bodrumin matkojen buukkaajalta. Hän neuvoi meitä ystävällisesti, että meidän pitäisi mennä passin tarkistuspisteeseen satamaan, mutta pitämään kiirettä, koska kello on jo melkein 9. Juoksimme siis sataman toiseen päähän, jossa hengen hädässä koitimme rynniä passin tarkistukseen. Siellä passin tarkastaja sanoi, että meitä onkin odotettu ja ohjasi meidät läheiseen kahvilaan. Siellä oli pieni tiski, jossa täytimme maihinnousukaavakkeet, sitten saimme mennä passin tarkistukseen ja lopulta meidän ohjattiin laivaan. Laiva lähti tunnin verran myöhässä matkaan (ei meidän takiamme). Itse laivamatka kesti vain reilun puoli tuntia. Turkin puolella lämpöä oli huikeat 43 astetta, joten basaarikujien katselu oli pientä tuskaa. Muuten päiväreissu oli mukavaa ajanvietettä.

Yhtenä päivänä ajoimme Kosilla bussilla rannalle. Bussin käyttö oli oikein helppoa ja halpaa, kuten Santorinillakin. Kaiken kaikkiaan Kosista jäi harvinaisen hyvä fiilis. Sinne voisin palatakin, mutta vain pahimman turistikauden ulkopuolella.

Kalymnos 20.6-22.6:

Kosilta jatkoimme matkaa vielä pariksi päiväksi Kalymnokselle. Kalymnos tunnetaan kiipeilijöiden ja patikoijien paratiisina tai mekkana ja siksi mekin sinne suuntasimme tai oikeastaan Juhan kiipeilyharrastuksen takia. Kiipeilyvarusteet oli jätetty kotiin, joten lähinnä kävimme katsastamassa paikat. Lauttamatka kesti vain reilut puoli tuntia. Kalymnoksella nappasimme satamasta taksin ja hurautimme sillä Massourin kylään, hienoon Plaza hotelliimme.

Taksin kuljettaja oli oikein mukava paikallinen mies ja kertoili saaresta ja sen nähtävyykistä matkan aikana. Hotellimme yhteydessä on Kalymnoksen kattavin kiipeily- ja muu urheiluvarustekauppa, jossa vierailimmekin useasti hypistelemässä kamppeita. Hinnat olivat kuitenkin sitä luokkaa, että tulijaiset jäi ostamatta. Muuten hotelli oli kaikista matkamme hotelleista hienoin ja ilmeisesti myös uusin. Tilavasta kahden hengen huoneesta jääkaappeineen ja aamiaisineen maksoimme 55e/yö. Hotelli oli aivan meren rannalla ja Grande Grotta oli kävelymatkan päässä. Parvekkeeltamme oli suora näköala merelle ja Telendoksen saarelle. Yhden aamupäivän kulutimme vierailemalla Grande Grotalla, nousu nosti mukavasti hien pintaan, mutta laskeutuminen se vasta verenpainetta nostikin. Pienet irtokivet polulla olivat petollisia. Vammoilta kuitenkin vältyttiin.

Yleisesti ottaen Kalymnos ja Massourin kylä vaikutti mukavalta kohteelta niille, jotka kaipaavat vähän pienempää turistikohdetta, mutta haluavat kuitenkin kauniita maisemia, hyvää ruokaa ja kenties kiivetä tai patikoida. Ravintoloita oli melko paljon, samoin pieniä kauppoja ja marketteja. Kalymnokselta sai helpolla perinteistä kreikkalaista ruokaa. Hinnat olivat 3-5euroa Kosin hintoja halvempia. Myös Kalymnoksella aika jäi liian lyhyeksi, saimme tehtyä vain pienen pintaraapaisun tähän upeaan kallioiseen saareen. Tännekin haluaisimme palata vielä joskus ja tutustua Kalymnokseen paljon laajemmin.

Takaisin Suomeen:

Yritimme käydä ostamassa lauttalippuja takaisin Kosille Massourin turistitoimistosta, mutta meille kerrottiin, että heillä ei ole lipun myyntiä, he antavat ainoastaan infoa. He kuitenkin kertoivat, että lippujen vuoksi ei kannata stressata, satamassa avataan lipunmyyntikoju puolisen tuntia ennen laivan lähtöä ja voisimme ostaa siitä liput juuri ennen lauttaan nousua. Luotimme tähän ja oikeassahan se infotäti olikin. 4e lipulla pääsimme takaisin Kosin Mastichari satamaan, jossa söimme kevyen lounaan. Tämän jälkeen hurautimme taksilla Kosin lentokentälle, teimme "pakollisia" tax free ostoksia ja odottelimme lennon lähtöä kohti Ateenaa. Lento oli aivan täynnä, lähinnä paikallisia ihmisiä. Matkatavaramme oli jo Kosilla selvitetty jatkamaan matkaa suoraan Helsinkiin, samoin meidät ihmiset, joten siirtyminen Ateenassa lennolle kohti Suomea kävi hyvin sujuvasti ilman rinkkojen rahtaamista tai jonottamista. Näin Ateenankin lentokentällä jäi vielä aikaa ostoksille. Koti-Suomessa olimme takaisin hyvissä ajoin, sillä lensimme myötätuulessa ja näin ollen laskeuduimme ½ tuntia etuajassa, puolen yhden maissa yöllä.

Varastetun lompakon sisällä oli myös parkkilappu, jolla auton olisi saanut kattotasanteelta pois, joten kun sitä ei ollut, jouduimme vielä Helsinki-Vantaalla kuluttamaan aikaa asian setvimiseen. Onneksi ongelma hoitui helpolla ja saimme auton pois parkista. Hintaa kahden viikon parkkeeramiselle tuli 100e. Ongelmia tuli, kun koitimme löytää oikealle parkkitasanteelle, osaa se lentokenttä sitten olla sekava paikka...

Summa summarum:

Taskuvarkaudesta huolimatta reissu oli antoisa. Matkakohteemme olimme osanneet valita hyvin ja pettymyksiä niiden suhteen ei tullut. Aikaa reissuun olisi voinut varata kolmekin viikkoa. Rahaa kului paljon ulkona syömiseen, jota harrastimme lähes joka ilta, parhaina päivinä pariinkiin otteeseen. Nopean laskutoimituksen jälkeen reissullemme tuli hintaa kahdelta hengeltä noin 2500e. Matka oli kuitenkin sen arvoinen! Jos haluaa säästää, niin se on helppoa ostamalla majoitukset vasta paikan päällä ja tekemällä ruokia itse tai syömällä katujen pikkuruokaloissa. Netistä tulostamamme lautta-aikataulut ja hotellivaraukset osoittautuivat kultaa kalliimmiksi, näin lauttalippujen osto oli helppoa ja pääsi juuri siihen lauttaan, mihin halusi.

Saimme nähdä upeita maisemia, syödä älyttömän hyvää ruokaa ja nauttia auringosta! Yhtäkään sadepäivää ei kohdalle osunut, lämpöä oli päivittäin noin 30 astetta. Tämän matkan jälkeen tavallinen viikon loma yhdessä ainoassa matkakohteessa ei ehkä enää kiinnosta niin paljon... Kreikan koimme turvalliseksi ja puhtaaksi matkakohteeksi, hygienia on suhteellisen korkealla ja mekin vältyimme vatsataudilta, vaikka jääpaloja nautimmekin ja joimme Naxoksella jopa hanavettä aamiaismehun yhteydessä. Rinkka ei ehkä ole se paras valinta, trolley olisi ollut kätevämpi.

Uutta saarihyppelyä aloimme suunnitella jo heti paluuta seuraavana päivänä. Kertonee siis matkan onnistumisesta?!