Perjantaina pakattiin puolen päivän aikaan koira ja kamat autoon ja lähdettiin ajamaan kohti Hesaa. Kiirettä meinasi pukata Helsingin päässä, kun etsittiin ja etsittiin ja etsitttiin Katajanokan terminaalia ja porttia C. Älkää koskaan luottako pelkkään navigaattoriin!!! Noh, onneksi ehdittiin autojonoon (oltiin viimeisiä) ja päästiin kuin päästiinkin sisälle Viking Gabriellaan.
Hiukan jännitti, miten Nuusku suhtautuu laivamatkaan, mutta huoli oli ihan turha. Lähinnä Nuuskua näytti jännittävän ja kiihdyttävän laivan käytävät ihmisineen ja hajuineen ja laivan henkilökunta saikin Nuuskulta beaglemäisen tervehdyksen komean ulvonnan muodossa. Hytissä Nuusku töhötti joka nurkan läpi ja rauhoittui sitten nukkumaan, sängylle tottakai (joo-o, tiedetään, koiran päästäminen vuoteeseen on kiellettyä...).
Isäntäväki suuntasi buffet-ruokailuun heti kun laiva oli irronnut satamasta. Ruokavalikoima oli melkoinen ja nautittuamme siitä kohtuudella, suuntasimme tax free:hen ja sitten Nuuskun kanssa iltapissalle laivan kannella olleelle hiekka-astialle. Astia ällötti Nuuskua ja jalka ei noussut sitten millään, vaan Nuusku halusi astiasta mahdollisimman kauas. Lopulta luovutettiin ja todettiin, että Nuusku saa luvan pidättää Ahvenanmaalle asti. Suuntasimme siis yöunille hyttiin. Yöunet jäivät tosin vähiin, matkajännitystä vai mikä lie vaivannut, mutta uni ei tahtonut tulla millään. Puoli neljän maissa aamulla saavuttiin Maarianhaminan satamaan ja jo viiden jälkeen olimmekin kesämökillämme Torpin kylässä, Eckerön lähellä. Nuuskukin jaksoi pidättää oikein hienosti mökille saakka.
Mökki oli aivan loistava ja tilaa olisi ollut vielä muutamalle lisähengelle. Mökistä löytyi kaksi makuuhuonetta, WC ja suihku sekä tupa, josta löytyi TV, takka ja keittonurkkaus. Saunakin olisi löytynyt tien toiselta puolelta järven rannasta. Päätimme käydä samantien nukkumaan ja heräsimme aamulla kymmenen maissa. Ensimmäinen operaatio oli lähteä etsimään aamupalaa. Olimme laskeneet sen varaan, että Eckeröstä löytyy kauppa. Noh, löytyihän se, mutta ikkunassa oli lappu: mennyt konkurssiin. Se siitä sitten. Mitään muuta kauppaa emme löytäneet. Puolisen tuntia ajeltuamme löysimme pienen huoltoaseman, josta saimme onneksi ostettua perusaamupalatarvikkeet. Ajelimme takaisin mökille, söimme ja lähdimme kohti pohjois-Ahvenanmaata. Päivän vietimme ulkoillen ja tutustuen Ahvenamaan luontoon, joka oli aikas hieno.
Myös ilmat sattuivat olemaan mitä parhaimmat, aurinko paistoi molempina päivinä lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli parisenkymmentä astetta.
Nuusku onnistui löytämään metsästä jonkin todella hyvän jäljen, onneksi oli poika kiinni narussa. Mahtava ajohaukku on kyllä Nuuskulla... anteeksi vain muille Getalla ulkoilleille, emme tappaneet sikaa siellä metsässä... Getan luolat olivat mahtavia ja äitykki konttasi niitä läpi Nuuskun kanssa samalla, kun isukki toteutti rakasta harrastustaan, eli kiipeili kivillä ja kallioilla. Luolissa on asuttu 1700-luvulla, ihmiset piilottelivat niissä sota-aikana ja niissä on pidetty mm. jumalanpalveluksia ja hartaushetkiä tuolloin.
Illalla suuntasimme Maarianhaminaan syömään, mutta yllättäen, mitään ruokapaikkaa emme tahtoneet löytää. Muutamia ravintoloita löysimme, mutta sisällä istui ihmisiä puvut päällä, joten arvelimme, ettei meitä lasketa edes sisälle ulkoiluvaatteissamme. Hetken pyörittyämme keskustassa löysimme Kotipizzan. Se sai kelvata. Hauskaa oli tehdä tilaus, kun ei tiennyt, olisiko puhunut suomea, englantia vai ruotsia. Aloitin ruotsilla, paikkasin englannilla ja kun tarjoilija kysyi suomeksi, syömmekö siellä vai otammeko mukaan, vaihdoin kokonaan suomeen.
Illalla kävimme ajoissa nukkumaan, koska väsymys oli melkoinen huonosti nukutun yön ja ulkona vietetyn päivän jälkeen. Aamulla oli tiedossa aikainen herätys, koska olimme menossa kansainväliseen koiranäyttelyyn Eckeröhön. Mökiltä oli ajomatkaa näyttelypaikalle onneksi vain kymmenisen minuuttia. Puolessa välissä matkaa muistimme, että emme olleet ottaneet Nuuskulle mitään nameja kehään mukaan. Eikun takaisin mökille. Hiukan jännitti, miten kehässä sujuu, kun mahdollisen allergian takia myös lihapullat ovat kielletyn ruoan listalla. Hyvin kuitenkin meni, onneksi Nuusku tykkää allergianappuloistaan ihan tosi paljon!
Näyttelyyn ei ollut ilmoittautunut kuin viisi beagleä ja kaikki uroksia. Tuomari oli norjalainen Arne Foss. Nuusku esiintyi oikein hienosti ja liikkuminenkin oli jopa parempaa kuin aiemmin. Seisominen sujui upeasti, Nuuskulle tarvisi antaa ehkä kaksi nappulaa koko kehässä olon ajan.
Kun lopulta Nuuskun osuus oli ohi, käteeni lykättiin sinenen nauha ja arvostelulappu. Monttu auki katsoin vain nauhaa ja mietin, mitä minun kuuluu tehdä. Lopulta älysin lähteä pois kehästä. Päästyäni kehän reunalle juoksi kehäsihteeri perääni ja sanoi, että tapahtui virhe. Sitähän minäkin! Kävelin sihteerin perässä takaisin arvostelupöydän luokse. Sihteeri otti minulta arvostelupaperin ja sotki EH:n yli ja laittoi ruksin kohtaan H. Nyt se on oikein, hän totesi. Pettymys oli siis melkoinen. Saatuamme Nuuskun takaisin koppaan, kävimme tavaamaan arvostelulomaketta, joka oli kirjoitettu ruotsiksi. En voinut ymmärtää, miksi Nuusku sai H:n, kun koko arvostelu oli täynnä ylistäviä sanoja: bra, mycket bra, mycket god.... Noh, eihän siinä. Onneksi reissuun oli lähdetty lähinnä lomailun kannalta. Sitten se vasta olisi harmittanutkin, jos olisi odotukset olleet ihan hirveän korkealla. Nuuskun turkin ja muutamasta aiemmasta näyttelystä saadun EH:n vuoksi ei odotukset olleet siis muutenkaan korkealla, mutta että H...? Ilmeisesti Nuuskun liikkuminen oli niin huonoa tuomarin mielestä, että siitä johtuen arvosana H. Turkki taas puolestaan oli tuomarin mielestä erittäin hyvä, tjaa... Tuomarin linja oli tiukka myös muiden beaglejen kohdalla, Nuuskun kennelveli Fairhill Laurentin sai EH:n ollen siten paras, muiden oli tyytyminen H:n, yksi sai T:n. Rodun paras jäi siten valitsemassa ja sert sekä cacib jakamatta kokonaan.
Näyttelyssä oli siis vierähtänyt vain puolisen tuntia ja laiva takaisin Helsinkiin lähtisi vasta puolen yön aikaan, mitä siis tehdä? Päätimme käyttää tämänkin päivän kiipeilyyn ja ulkoiluun. Nuusku nautti metsässä mustikoista ja keppien syömisestä, isäntä kiipeilystä ja emäntä tyytyi valokuvaamaan.
Iltapäivästä suuntasimme takaisin mökille, siivosimme ja odottelimme, että kello tulisi kymmenen ja voisimme suunnata takaisin Maarianhaminaan. Satamassa odottelimme laivaan pääsyä yli tunnin. Paluumatka Viking Mariellalla oli kaikkea muuta kuin tasainen. Meri oli myrkyinen ja laiva piti kovaa kolinaa ja pauketta. Nuuskua ryske ei haitannut yhtään, päinvastoin. Äitin kainalosta löytyi hyvä paikka yöunille ja selällään kuorsaten se nautti paluumatkasta. Aamulla saimme nauttia vielä puffet-aamiaisesta. Kesken aamupalan tuli kuulutus, että laivalta oli löydetty dogo argentino ja pikku terrieri harhailemasta. Vähän naureskelimme, että kumpikohan oli aukaissut hytin oven, dogo vai terrieri? Aamiaisen jälkeen kävimme vielä uudestaan tax free:ssä ja suuntasime sitten hytille. Hytin ovi oli auki tullessamme. No niin. Kohta kuulutetaan että löytynyt minikokoinen suomenajokoira. Ei onneksi. Nuusku oli sisällä hytissä ja tuli ovelle vastaan häntä vatkuttaen. Oli poika onnistunut aukaisemaan oven, mutta ei ollut onneksi saanut vedettyä sitä kuin 10cm auki. Huh huh.
Että semmoinen reissu. Ahvenanmaalle voisi lähteä joskus uudestaankin, nauttimaan upeasta luonnosta ja vaikka kalastelemaan (järvet ovat tunnettuja isoista hauista), mutta vakavasti harkitsen tulevaisuudessa ulkomaille koiranäyttelyyn lähtemistä. Ihan järkyttävä homma ja rahan meno ja välttämättä et ole kuin kaksi minuuttia kehässä ja sitten sinut kätellään ulos ja thats it. Ainakin matkaan pitää yhdistää viikon loma tms, mutta pelkän näyttelyn vuoksi en kyllä lähtisi ulkomaille.
Tähän loppuun laitan vielä Nuuskun arvostelun näyttelystä. Käsiala on melko huonoa paikoittain, joten osittain on pitänyt arvailla sanoja. Myös ruotsin taito on ”vähän” ruosteessa, joten jos joku osaa tulkita arvostelua, niin saa laittaa mielellään tulemaan sähköpostia tai kommenttia., niin paikkailen sitten suomennosta Mielelläni ymmärtäisin koko arvostelun! (Kiitokset Tanjalle, suomennos nyt oikein!)
”Mycket god typ. I stående rätt trevlig. Mycket bra propotioner, maskulin huvud, välavsatta örön, bra ögön, korrect bett, framskjuten skulava som förkortar hanslängden. Bra ben och tassar. Armbågarna kunde ligga bättre intill. Rör sig mycket korta och lite styva steg både fram och bak därav priset. Vänlingt temperament. Mycket god päls. Välvisad.”
Vapaa suomennos: ”"Erittäin hyvä tyyppi. Seistessään oikein mukava/hyvä. Erittäin hyvät mittasuhteet. Maskuliininen pää, hyvä korvien kiinnitys, hyvät silmät, oikea purenta. Etuasentoinen lapa lyhentää koiran pituutta. Hyvät raajat ja käpälät. Kyynärpäät voisivat sijaita lähekkäämmin. Liikkuu hyvin lyhyellä ja melko jäykällä askeleella edestä ja takaa. Ystävällinen luonne. Erittäin hyvä karva. Hyvin esitetty."
