Mitäs sitä taas kuulukaan... aloitetaan perinteisestä Voittajanäyttelystä, joka oli joulukuun alkupuolella Helsingissä. Joka vuosi olemme siis ko. näyttelyssä pyörähtäneet ja se kuuluu ikäänkuin jouluun. Vähän tietysti harmittaa, kun on näyttelypaikka sen verran kaukana, että aina joutuu olemaan yötä jossain, mutta toisaalta, kiva päästä vähän irti arjesta välillä.
Tällä kertaa olimme yötä Kaisaniemen Cumuluksessa. Oman haasteensa toi Helsingin keskustan vallannut lumi, jota satoi koko ajan taivaan täydeltä lisää ja olemattomat parkkipaikkamahdollisuudet. Onneksi isäntä on hyvähermoinen ja taitava kuski, joten pulaan emme joutuneet, mutta jatkossa yövymme kenties jossain muualla kuin ihan ydinkeskustassa...
Jostain syystä ei ollut yhtään näyttelyfiiliksiä tällä kertaa. Varmaankin liian paljon odotuksia ja jännitystä liittyen itse Voittaja-titteliin, jota kaikki havittelevat itselleen/koiralleen. Liikaa väkeä ja tungosta, happamia ja jännittyneitä ilmeitä, liian aikaiset kehät, hotellihuoneen jääkaappiin unohtuneet lihapullat... Ei siis ollut juurikaan fiiliksiä kehään mennessä. Nuuskuakin tuntui kiinnostavan paljon enemmän tokoilu kuin ”tyhmät” näyttelytouhut. Omaa vuoroa odotellessa teimmekin sitten tokoliikkeitä ja mielessä kävi kyllä taas lajin vaihto :)
Tuomarisetä oli mielestäni vähän töykeä, kun ei edes tervehtinyt saati koiran ikää kysynyt, roplasi vain paikat läpi. Nuuskua ahdisti roplaaminen ja se nojasi pöydällä seistessään minua vasten koko painollaan, tuomarin roplaamista kuitenkaan vastustelematta. Sain siis tosissani työntää takaisin, että se ei olisi vallan kaatunut kumoon... Tuomari oli tiukalla tuulella ja moni koira sai H:ta ja EH:ta ja kuten Jyväskylän näyttelyn jälkeen aavistelinkin, Nuuskukin sai tällä kertaa H:n.
Tuomari Harto Stockmarin arvio Nuuskusta: ”Urosmainen kokonaisuus. Suuri. Melko hyvä pää. Hyvä purenta. Hyvä kaula. Köyhä eturinta. Normaali runko, mutta turhan kuroutunut alalinja. Normaalisti kulmautunut takaosa. Liikkuu melko hyvin.”
Emme jaksaneet oikein katsoa edes beaglekehää loppuun, kun mihinkään ei päässyt istumaan eikä edes kehää nähnyt kunnolla, kun oli niin paljon porukkaa edessä ja ympärillä, joten melko pian Nuuskun vuoron päätyttyä lähdimmekin jo kotimatkalle. Emme edes jaksaneet kierrellä myyntipöytiä katselemassa, kun ei ollut mitään tarvetta millekään tavaralle ja ruuhka oli valtava joka puolella. Uuden kevyemmän näyttelyhäkin olimme ostaneet jo Jyskylästä ja se osoittautuikin oikein näppäräksi hankinnaksi. Pikaisen kierroksen jälkeen siis otimme suunnan takaisin kohti Lappeenrantaa, mutta ilman Tellervoa... Tellervon loma loppui nimittäin Voittajanäyttelyyn ja kävimme palauttamassa tytön takaisin Ruuhijärvelle. Samalla saimme sylitellä ihania beaglenpentuja, joista ei olisi malttanut laskea sylistä pois hetkeksikään. Tellun parin kuukauden hoitojakso meni nopeasti ja ikävä jäi tyttöä. Noh, ehkä Tellu tulee taas kesälomalle..? :)
Joulu oli meillä molemmilla tänä vuonna vapaa töistä ja pitkällisen harkinnan jälkeen päätimme viettää joulua muualla kuin kolmistaan Lappeenrannassa, kun siihen pitkästä aikaa kerta oli mahdollisuus. Toki omaakin joulua vietimme, kuusi hommattiin ja kalkkunakin paistettiin.
Jouluaaton aattona ajoimme ensin Torsansaloon sukuloimaan. Siellä Nuusku tekikin melkoisen tempun heti ensi alkuun ja aiheutti ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Nuuskukin oli itse ehkä loppujen lopuksi samaa mieltä siitä, että ei ole ehkä maailman viisain ajatus lähteä ajamaan peuraa parimetriseen lumihankeen -30 asteen pakkasella yli tunniksi, auringonkin jo laskiessa... Noh, onneksi isäntä on kovakuntoista luokkaa ja sai lopulta juoksemalla Nuuskun kiinni. Tunnin verran se kuitenkin vaati aikaa ja lopputuloksena peura meni menojaan, koira oli varsin väsynyt ja pilikin paleltui lievästi (koiralta...) Hiukan huolestutti pahasti punoittanut ja turvoksissa ollut miehinen kalleus, mutta onneksi vehje parantui itsestään muutamassa päivässä. Jouluaaton vietimme Joroisissa perinteisissä joulutouhuissa. Joulupukkikin kävi illalla pyörähtämässä ja Nuuskusta vieras oli varsin omituinen ja epäilyttävä, joten varmuuden vuoksi sille ulvottiin vielä vierailun päätteeksikin.
Joulupäivänä otimme suunnaksi Tahkon Nuuskun jäädessä hoitoon mummon lihapatojen ääreen. Vietimme muutaman päivän Tahkon rinteissä ja täytyy kyllä sanoa, että on se lumilautailu kivaa, kun on pitkät rinteet! Tänä talvena onkin tullut harrastettua lautailua harvinaisen paljon ja lajista innostuu koko ajan enemmän taitojen karttuessa. Uusi lauta ja siteet pääsevät lähipäivinä testiin...
Eetu 2vrk iässä.
