Nyt on sitten lomat meikäläisellä pidetty, plääh... seuraava loma häämöttää vasta joskus kevättalvella...

Viikonloppuna hankittu naksutin on päässyt eilen ja tänään testaukseen. Huvikseni ja suosituksesta päätin kyseistä koulutusmuotoa kokeilla ja onpa ollut mielenkiintoista seurata Nuuskun oppimista ja uuden opettelua vähän uudenlaisella koulutustyylillä!

Itse en ole koskaan ennen naksutellut, Nuusku oli kesälomahoitopaikassaan kyseiseen vekottimeen tutustunut jo jonkin verran ja yhden tempunkin sen kanssa opetellut, eli sen iki-ihanan kurre-orava istumisen

Nyt siis aloittelin kouluttamisen ihan vain naksuttelemalla ja palkkaamalla, eli tarkoitus oli muistuttaa kekkulia siitä, mitä naksaus merkitsee. Nopeasti homma muistui mieleen ja samalla sain itse harjoitella palkkaamista ja sain siihen nopeutta. Oppia otin internetin ihmeellisestä maailmasta, tosin en oikein jaksanut kauaa lukea nettineuvoja, kun oli niin kova into tekemään :)

Temppu, jonka päätin opettaa, oli niinkin helppo kuin valojen sytyttäminen/sammuttaminen katkaisimesta. Hiukan vaikeaa ehkä pienelle koiralle, joka ei tahdo ylettyä valokatkaisimeen, mutta sammuttaminen onnistuu ainakin, kun valokatkaisin kääntyy siinä alaspäin. Takaisku tuli opettelussa heti alkuun, kun Nuusku säikähti naksautuksen ääntä. Tämän jälkeen Nuusku vielä pari kolme kertaa uskalsi tehdä sen, mistä tiesi palkan tulevan (kepin pään koskettaminen nenällä), mutta lopulta Nuusku pelkäsi kuitenkin naksauksen ääntä niin paljon, ettei se uskaltanut tehdä yhtään mitään, ettei vain naksausta kuuluisi, vaikka toisaalta se tahtoi tehdä annetun tehtävän ja kuulla naksauksen ja saada palkkion. Selvitin ongelman kiertämällä naksauttimen ympärille useita kierroksia putkimiehenteippiä ja pitämällä naksun nyrkin sisässä ja aloittamalla koko homman ihan alusta. Näin homma saatiin uudestaan toimimaan ja Nuuskun pelko katosi hyvin nopeasti.

Nuusku on innokas oppilas ja fiksu koira, harmi, että opettaja on aloittelija... omia virheitä tulee tehtyä paljon, naksaus on välillä myöhässä ja namit lentelee Nuuskun suun sijasta sohvan alle yms. mutta harjoitus tekee mestarin. Kahden päivän aikana ollaan kuitenkin päästy siihen, että Nuusku osaa käskysanasta "valo" sammuttaa olohuoneen kattovalon! Homma ei tule vielä rutiinilla eikä vauhdilla, mutta vaatinee enää vain pientä hiomista ja vahvistamista, niin saadaan tehtävä sujuvaksi. Nuusku oli koulutuksen alussa hassu, se tarjosi koko ajan kurrea. Mitä tahansa se tekikin, niin aina ensin piti tehdä kurre-temppu :) Onneksi se luopui siitä, kun huomasi tempun kannattamattomaksi.