Ensimmäistä kertaa kuluvan kesän aikana kerkesimme mökkeilemään Joroisiin männä viikonloppuna! Sää oli onneksi ihanan kesäinen, lämmintäkin reilusti yli 20, joten oli oikein mukavaa mökkeillä perinteisesti saunoen, grillaten ja luonnosta nauttien! Uimassakin käytiin ja yllättäen vesi olikin todella lämmintä, tuntui jopa lämpimämmältä kuin merivesi Kreikassa! Myös Nuusku kävi uimassa, tosin puolivahingossa. Sama vahinko sattui Nuuskulle kuin viimekin kesänä, hyppy rantakiveltä toiselle meni liian pitkäksi ja uintireissuhan se oli Nuuskulla tiedossa.

Ensimmäistä kertaa kesän aikana päätimme myös vetäistä mökkimetsään lauantaiyönä verijäljen Nuuskulle. Jälkeä vedettiin sen verran kuin pyykkipoikia riitti jäljen merkkaamiseen, eli noin 200m. Jäljelle tuli ikää noin 12h. Nuuskis selvitti jäljen oikein hienosti, talvitauko ei näkynyt oikeastaan missään. Jonkin verran hairahduksia sattui Nuuskulle, mutta se johtui lähinnä siitä, että poika koitti selvittää jälkeä ilmavainun avulla. Jos malttoi pitää nenän maassa, oli työskentelykin tarkempaa. Hairahdukset olivat kyllä todella pieniä ja itse osasi heti korjata tilanteen. Vauhtia oli juuri sopivasti, leppoisaa kävelyä mentiin. Maasto oli välillä aikamoista ryteikköä, mustikanvarpuja ja isoja kivenlohkareita. Päätimme vetää näin kesän ensimmäinen jäljen ihan vain suoraan, mutta yksi suorakulman käännös tehtiin vähän ennen jäljen loppumista.

Mielenkiintoista oli huomata viikonlopun aikana, että Nuusku on alkanut pelkäämään ukkosta. Kun Nuusku oli ollut hoidossa Kreikan matkamme ajan, oli tämä pelko ensimmäistä kertaa tullut esille. Koskaan aikaisempina kesinä ei Nuusku ole ukkosta pelännyt. Nyt siis mökillä ollessamme saimme itsekin nähdä tämän asian. Pieni ukkosrintama pyyhkäisi sunnuntaina mökin yli, vähän kuului jyrinää ja ropautti vettä. Jyrinästä huolimatta lähdimme mökkimetsään vastan tekoon ja Nuusku lähti vapaaehtoisesti mukaamme. Pois ei poika kuitenkaan enää uskaltanut lähteä, vaan olisi halunnut jäädä istumaan metsään kuusen alle. Se siis lamaantui kauhusta. Hetken aikaa mökillä huutelimme, mutta kun ei Nuusku tullut pois metsästtä, lähti Juha hakemaan Nuuskua. Juhan kanssa oli Nuusku sitten uskaltanut itse kävellä pois metsästä. Sitten se juoksi matalana äkkiä mökin sisälle ja siellä  vain istui ja tärisi kauhuissaan. Vielä kolme tuntia sen jälkeen, kun ukkonen oli jo mennyt ohi, ei Nuusku olisi halunnut lähteä ulos mökistä. Pienellä houkuttelulla saatiin se tulemaan kuistille, jossa annettiin sille syötäväksi hirven luu. Söi sen ihan mielellään, mutta sitten olisi halunnut takaisin sisälle mökkiin. Jälleen tarvittiin pientä houkuttelua, että saatiin Nuusku luopumaan mökin kuistista ja saatiin se uskaltautumaan ihan pihalle asti. Sitten kun Nuusku oli hetken aikaa pihalla ihmetellyt maailman menoa, oli sen käytös jo jotakuinkin normaalia. Hassua tämä ukkosen pelko, ihan uusi asia tässä taloudessa. Toivottavasti menisi pelko ohi... me ihmiset koitimme olla kuin tilanteessa ei olisi mitään ihmeellistä ja se auttoikin vähän, sillä lopulta Nuusku kävi mökissä nukkumaan. Mutta tuo monen tunnin "jälkipelko" oli kyllä ihmeellistä!

Nyt on myös matkakertomus luettavana, löytyy sivun oikeasta laidasta Island Hopping otsikon takaa...