Käytiin jälleen pikaisesti Torsansalossa mökkeilemässä, tällä kertaa tosin vain yhden yön verran. Illaksi oli nimittäin varattu ravintelista pöytä äitykin 25-v. kunniaksi ja sitä ei haluttu missata.

Mutta yhdessäkin yössä kyllä kerkesi. Illalla puolen yön jälkeen käytiin vetäisemässä pitkästä aikaa verijälki metsään Nuuskulle. Jäljen vetoa varten kaupasta ostettu auton pesu/vahaussieni osoittautui käyttökelvottomaksi (vaahtosi kuin vesikauhuinen rakki, kun sen kasteli), joten hätäratkaisuna päätettiin vetää jälki vanhalla tiskirätillä... Itikat ja hämähäkinseitit seurana pienen taskulampun valossa siis rämmittiin metsikössä ja koitettin jonkinlainen jälki saada aikaiseksi. Koko loppuyön satoi vielä kaiken lisäksi kaatamalla vettä, joten kun seuraavana päivänä klo 12 lähdettiin jäljelle, ei toiveet olleet suuria. Nuusku kuitenkin yllätti, jälleen. Jäljestys oli super intensiivistä ja tarkkaa, mutta ehkä hivenen turhan nopeaa. Alkumakauksen poika merkkasi hyvin, mutta ehkä vähän paremmin olisi saanut perehtyä jäljen kahteen välimakaukseen. Hetkessä oli 300m jälki selvitetty ja pojalla olisi ollut vielä jäljestyshalua jäljellä. Uskomattoman hienosti Nuusku kyllä jäljestää, se on jäljellä todella omatoiminen eikä paljon taaksensa katsele, tuleeko ne ihmiset perässä tai kehuja kuuntele jäljen alussa tai lopussakaan. Nuusku on oikein rohkea seuraamaan jäljeä ja jos se eksyy jäljeltä, nopeasti ja tarkasti se selvittää tiensä takaisin jäljelle. Upea koira näin vähällä treenauksella, Nuusku on joko luonnonlahjakkuus tai sitten me teemme liian helppoja jälkiä...

Lauantaina ennen kotiin lähtöä meitä kävi laiturin luona morjestamassa seitsemän sorsan poikasta. Nuusku kävi niitä ihmettelemässä ja pitihän niille sorsille vähän syötävääkin heitellä, tosin Nuusku söi osan sorsien näkkileivästä... Kun näkkäri loppui, kävi Nuusku vain pötköttelemään laiturille ja rauhallisesti katseli sorsien pulikoimista parin metrin päässä.