Vai miten se meni? Eilen käytiin koko jengi mustikassa. Mukana oli siis myös lauantaina hoitoon tullut Stella eli Tellervo eli Tellu. Aivan ihana, rauhallinen ja kiltti beagletyttö.

Koirat laitettiin pitkiin naruihin ja siinä sitten koitettiin samalla kerätä mustikoita. Stella keksi ensimmäisenä, että mustikoita voi syödä. Ja kun se sen keksi, niin mikään ei sitä enää pysäyttänyt. Nuusku katsoi vähän aikaa Tellun touhuja ja otti sitten ilmeisesti kaverista mallia, koska sitä ei mustikan syönti ole koskaan innostanut. Vaan nytpä tuli toinen ääni kelloon. Siinä sitten kisattiin, kuka ehtii ekana nappaamaan ne isoimmat ja mehevimmät marjat: Nuusku, Tellu vai äiskä. Isäntä keskittyi lähinnä valokuvaamiseen. Pari tuntia vierähti metsiä mittaillessa ja rannoilla kahlatessa.

Kotona odotti sitten marjansiivous urakka. Nuusku keskittyi nukkumiseen rankan metsäretken jälkeen, mutta Stellalla riitti vielä virtaa osallista mustikan siivoamiseen syömällä lattialle tippuvat marjat. Isäntä paukutti yläkerran makkariin listoja kiinni sillä aikaa. Sekin urakka alkaa onneksi olla loppupuolella, toivottavasti jo kohta saadaan taas yläkerta kulkuvapaaksi alueeksi. Illalla tekaisin vielä mustikkamuffinseja, niistä ohje ilmestyy ylemmäksi, toivon mukaan valokuvan kera.

Tulevana viikonloppuna ajattelimme suunnata Joroisiin mökkisaareen. Koirat saavat nauttia vapaudesta ja ehkä mustikoistakin...

Ainiin, käytiinhän me eilen eläinlääkärissäkin Nuuskun kanssa. Nuuskun turkki ja korvat alkavat olla jo niin hyvässä kunnossa, että päätettiin sitten kuitenkin lähteä näyttelyyn, niinkin lähelle kuin Eckeröhön eli Ahvenanmaalle. Nuusku piti siis tämän takia käyttää verikokeissa. Todella hienosti poika käyttäytyi ja ei edes huomannut kun neula tyrkättiin jalkaan. Lääkärikin vain totesi, että verta tulee kuin teurastettaessa. Hienosti siis meni, toivotaan, että näytteen tulos on riittävä ja päästään matkaan. Laivamatkat Viking Linelta on nimittäin jo tilattu, samoin mökki Eckeröstä, Torpin kylästä. Ihanhan tässä alkaa jo jännittämään!!