...ilmapiiri täällä kotosalla tällä hetkellä. Eilen lauantaina käytiin Peetsan elikkäs Pertti Vilanderin luennolla Kouvolassa saamassa vähän uutta intoa Nuuskun suhteen. Koko kesä on mennyt enemmän ja vähemmän lääppiessä elikkäs lässyttäen elikkäs Nuuskua mielistellen. No sehän tietää sen, että Nuuskulla on taas noussut luulot itsestään turhan korkealle, mikä taas on ilmennyt korvattomuutena. Nuuskua ei kiinnosta, mitä sille sanotaan, sille on taas itsestään selvää, että häntä huomioidaan. Piippaamista, kerjäämistä, yleistä törkeyttä... nyt on sitten pari päivää pidetty vähän viileämpää ilmapiiriä eikä olla Nuuskua oikeastaan juurikaan noteerattu. Vaikutus on ollut hyvä ja nyt on taas poika paremmin kuulolla. Jatketaan vielä pari päivää tällä linjalla ja sitten palataan "normaaliin arkeen", tosin ylimääräinen lällyttely on kyllä unohdettava, koska se kostautuu pidemmän päälle.

Äsken käytiin kentällä vähän toksottelemassa. Nuusku oli tosi innolla tekemisessä mukana, johtuen ehkä siitäkin, kun ei ole saanut mitään huomiota meiltä vähään aikaan. Häntä vatkuttaen seurasi, käännökset sujui myös hyvin. Samoin paikkamakuu ja luoksetulot. Näyttelyjuttujakin vähän treenasin, mutta Nuusku luuli ilmeisesti, että vieläkin pitää "seurata", joten liikkuminen oli yhtä etutassuilla kauhomista. Toivottavasti unohtaa tuon kauhomisen, se ei ole kovin suotavaa kehässä... Lopuksi innostuin tekemään hyppyesteen laudan pätkistä ja opetin Nuuskulle esteen yli hyppäämisen. Silloin sujui hyvin, kun hyppäsin itse ensin esteen yli. Jos juoksin vierestä, juoksi Nuuskukin vierestä... Agilityn opettaminen vois olla kan aika hauskaa Nuuskun kaa, voi kun olis vähän isomi piha, niin rakentaisin kaikki esteet sinne...