Nuuskulla olikin tällä kertaa vähän erilainen viikko ja millainen siitä tulikaan!

Keskiviikkona pakattiin kimpsut ja kampsut ja otettiin suunnaksi Joroinen. Maalla on aina mukavaa ja varsinkin tällä kertaa, kun lenkillä ollessamme kohtasimme kaksi valkohäntäpeuraa! Varsin hauska ilme oli Nuuskulla, kun se hokasi kaksi pukin poroa viereisellä pellolla. Siihen loppui keppileikit. Mahtavalla ajohaukulla käytiin vähän ajamassa peuroja takaa. Miten voikin beagle innostua noin paljon kavioeläimestä...? Onneksi oli poika narussa kiinni, ei sitä ole enää vapaaksi laskeminen kuin tarkkaan harkitulla paikalla eli siellä, missä ei haittaa, vaikka vähän ajoa ottaisikin, mettäkoira mikä mettäkoira... Peurat pakenivat kiireen vilkkaa lähimpään metsään (ei ihme sillä huudolla...) ja me muut otimme suunnan takaisin kotitalolle. Noh, eihän siinä. Pihaan kun päästiin, niin katsottiin, että kissanko se Nuusku nyt äkkäsi, oli nimittäin taas lähdössä ajamaan jotakin. Noh, kissa oli turvallisesti sisällä nukkumassa, mutta samat kaksi peuraa olivat juosseet metsän läpi puutarhaan. Tuli peuroille jälleen äkkilähtö...

Joroisista otimme suunnaksi Kerimäen ja Nuusku oli jälleen maailman onnellisin koira, kun näki pitkästä aikaa Lukan, iki-ihanan Tanhun sekä Mikan ja Päivikin. Painimatsihan siitä sitten muodostui, jonka Nuusku taisi hävitä aikalailla 100-0.

Kerimäeltä suunnaksi otettiin Torsansalo ja voi hyvänen aika sitä jäniksien jälkien määrää, se on beaglejen taivas se! Iltapimeällä ei kehdattu enää poikaa vapaaksi laskea, vaan narun kanssa käytiin iltalenkki heittämässä. Jäällä Nuusku löysi ketun jäljen ja äitykin kanssa juostiinkin sitten taas vähän, ajohaukun kanssa, tottakai. Hirveä hinku ja into sillä Nuuskulla on kyllä tuohon ajamiseen nykyisin, meno on ihan erilaista kuin esimerkiksi vielä vuosi sitten!! Seuraavana päivänä käytiin sitten metsissä ja jäällä samoilemassa ja Nuusku sai olla ihan irti. Kovastihan tuo töhötteli jäljillä ja otti etäisyyttäkin, mutta yllättävän lähellä pysyi kuitenkin ja joukon mukana. Tuli jopa kutsuttaessa luokse ja antoi nätisti kiinni. Jos isäntäväki olisi istunut perinteisesti paikoillaan pilkkien olisi Nuusku sillä aikaa todennäköisesti käynyt itsenäisesti vähän pidemmän lenkin. Tutkapanta olisi kyllä oikein mukava kapistus tätä nykyä... Mukava reissu oli siis kaikkinensa ja nyt onkin sitten joulu edessä, joka menee töiden parissa, kuten viime vuonnakin. Toivotaan siis rauhallista joulua!!