Mitäs sitä onkaan taas tapahtunut... kymmenen päivän antibiootti+kipulääkitys yhdistelmä loppui perjantaina ja tänään maanantaina käytiin kontrollissa lekurilla. Lääkitys vaati veronsa ja Nuusku olikin kuurin aikana hyvin väsynyt. Lekuri tarkisti anaaleiden tilanteen ja totesi niiden parantuneen hyvin. Erite oli normaalia varmaan ensimmäistä kertaa Nuuskun elämässä... Seuraillaan miten tilanne kehittyy.

Toinen käsittely fysioterapeutilla on myös takanapäin. Nuuskun oli edelleen hyvin kipeä koiruus, mutta alistui käsittelyyn hienosti. Kaksi siinä kuitenkin tarvittiin pitämään kiinni siinä vaiheessa, kun hierottiin kaikista kipeimpiä paikkoja. Seuraava hierontakerta olisi viikon päästä.

Erittäin kylmät ilmat ovat rajoittaneet ulkoilua ja lenkitystä, pikaisia pyrähdyksiä täytyy vain tehdä pihalle, puoli tuntia on jo ihan maksimi. Vaikka Nuuskulla on päällään talvimantteli, niin silti kylmä käy tassuihin. Back-On-Track mantteli on ollut ahkerassa sisäkäytössä, sillä manttelin malli on sellainen, ettei se istu juuri ollenkaan Nuuskun päälle, joten ulkona sitä ei voi pitää. Siellä on siis täytynyt tyytyä käyttämään tavallista Hurtan manttelia. Jostain syystä Nuusku on beagleksi hyvin kylmänarka. Jo muutaman minuutin paikallaan seisoskelu saa aikaan valtavaa tärinää ja tassujen nostelua ja liikkeessä kylmä näkyy hyppimisenä ja peitsaamisen lisääntymisenä. Lämpimiä kelejä siis toivoessa... Hieronta on kyllä selkeästi auttanut Nuuskun jäykkyyteen ja parantanut liikeratoja. Kahden hieronta kerran jälkeen Nuusku on alkanut käyttää lenkeillä jopa häntäänsä vatkutellen sillä puolelta toiselle ja tasapainottaen liikkeitä. Myös keppejä nappaillaan ahkerasti ja muutenkin meno on melko ”pentumaista”. Ilmeisesti uusi vetreämpi olotila saa aikaan hervottomien hepuleiden tunteen, jota on hankala purkaa hihnassa.

Nuuskun karvan suhteen olemme tällä hetkellä lähinnä epätoivoisia. Karvaa lähtee ihan jatkuvasti aivan järkyttäviä määriä ympäri kroppaa. Hilseilykään ei ota helpottaakseen. Nutrolin öljykuuri tai Aptuksen Multodog-vitamiinilisä ei ole tuonut minkäänlaista muutosta tilanteeseen. Epäilykset siis kohdistuvat jälleen johonkin ruoka-aine allergiaan. Seuraavan kerran kun koiranruokarekka saapuu Lappeenrantaan, ei varmaan auta kuin käydä hakemassa joko peuran, poron tai hevosen lihaa ja luita ja aloittaa jälleen uusi eliminaatiodieetti. Nämä taitavat olla ainoat proteiinit, joita Nuusku ei ole koskaan saanut... Onneksi Nuuskun iho ei punoita eikä se myöskään kutise yhtään, mutta me ihmiset hukumme kyllä kohta tähän karvan määrään. Luulisi, että kylmä ilma saa karvan kasvamaan entisestään eikä suinkaan aiheuta sen lähtöä! Sinällään harmi, että Nuuskun ruokavalio täytyy nyt rajoittaa yhteen proteiiniin, BARF on lähtenyt kuitenkin niin hyvin käyntiin, sapuska maistuu (paitsi possun munuainen...) ja vatsa on toiminut hyvin. Mutta tuo karva... Puuh...