Nyt on sitten uusi vuosikin alkanut virallisesti. Itse vuoden vaihde meni rauhallisesti ja Nuuskultakin lähes huomaamatta. Yhdeksän maissa illalla kävimme vähän jäällä kävelemässä ja ei Nuusku paljoakaan välittänyt rakettien paukkeesta, vähän katseli ympärilleen aina kun jossakin kaukana jysähti ja jatkoi sitten matkaa. Puolen yön aikaan kävimme katsomassa perinteisesti Satamassa ilotulitusta ja Nuusku nukkui sillä aikaa kotona, nou problemos!

Perjantaina suuntasimme Torsansaloon mökkeilemään ja jatkamaan uuden vuoden juhlintaa. Harmi vain, että sattui kova pakkasjakso juuri mökkilomamme ajaksi. Nuuskukaan ei paljoa välittänyt ulkona olla, kun mittari näytti -25 ja ylikin. Väkisin piti poika kantaa iltapissalle ja päivälläkin käytiin vain vähän aikaa juoksemassa jäällä rallia ja sitten piti jo palata takaisin lämpimään mökkiin lämmittelemään tassuja.

Nuusku on näppärä ja omatoiminen poika, saimme jälleen todeta... lauantaina kävimme pikaisesti kokeilemassa pilkkimistä ja kun olimme palaamassa takaisin mökille, Nuusku juoksi meidän edellä, niin kuin aina. Mökille päästyämme kannoimme vielä vesiä saunaan ja Nuusku hääri mökin ympärillä tuttuun tapaan. Jossain vaiheessa Nuusku katosi näköpiiristä, mutta emme huolestuneet, koska onhan niin käynyt monesti ennenkin. Noh, kohta soi puhelin. Nuusku oli ilmeisesti kyllästynyt ulkona olemiseen ja juossut Juhan kotitalolle mökkitietä pitkin, kun oli kuullut, että pihassa on ihmisiä (matkaa on noin 1/2km). Olivat sitten ottaneet Kekkulin sisälle lämmittelemään, kun oli kuulemma niin surkean näköisenä nostellut tassuja pihalla.

Sitten vähän ikävämpiä uutisia. Nuuskun turkin vointi on ottanut jostain syystä takapakkia. Hienosti saavutetut tulokset turkin suhteen on menetetty tässä viikon aikana. Jostain syystä parin päivän sisällä Nuuskun turkista hävisi aivan yllättäen kaikki kiilto, se alkoi hilseilemään ja karvaa alkoi lähtemään kauttaaltaan entiseen malliin eli siis ihan järkyttävät määrät. Mitään muutoksia ei ruokavalioon tai mihinkään muuhunkaan ole tullut, joten vähän ihmeissämme olemme. Nyt pitääkin vetää mietintämyssy päähän, missä mättää ja mikä avuksi. Joulukuusen kannoimme jo varmuuden vuoksi ulos. Lisäksi ostimme monivitamiinivalmisteen ja aloimme antamaan jälleen Nutrolin-öljyä. Todennäköisesti pitää vielä karsia ruokavaliosta yksi aine kerrallaan pois ja katsoa, tapahtuuko mitään muutoksia. Harmi sinällään, koska niin kovin jo iloitsimme hienosta turkista, joka oli saatu kasvamaan takaisin ja saanut hienoa kiiltoakin. Onneksi korvat eivät ole alkaneet vaivaamaan uudestaan (vielä).

Suurimman järkytyksen koin kuitenkin eilen illalla kun harjasin tuttuun tapaan Nuuskua Furminaattorilla. Nuusku kiljaisi kivusta(?) harjatessani sen oikeaa takajalkaa ja näytti harjalle hampaita!! Menin oikeastaan vähän shokkiin tapauksesta, koska koskaan Nuusku ei ole osoittanut millään lailla aggressiota tai edes mitään sen tapaista hoitotoimenpiteiden aikana! Kopeloin sen jälkeen takajalan käsin läpi, mutta en löytänyt aristuksia siitä. Nuusku mielisteli kiljaisunsa jälkeen minua, eikä pyrkinyt esimerkiksi karkuun, kun aloin sitä tutkimaan, vaan oli jotenkin erittäin alistuvaisen ja reppanan oloinen. Erittäin omituinen tilanne siis. Onneksi ensi tiistaina on vuorossa kauan odotettu käynti eläinfysioterapeutilla! Mielenkiinnolla odotamme, mitä jumituksia Nuuskusta löytyy ja löytyykö oikeasta takajalasta jotakin... Kävellessä Nuusku ottaa oikealla takajalalla jonkinlainen vaihtoaskel hypyn vähän väliä, eli jotakin vikaa on kyllä pakko olla jossakin.