Eilen ajeltiin siis Kouvolaan Eläinlääkäriasemalle saadaksemme tarkemman selvityksen Nuuskun luuston ja nivelten kunnosta. Tutkimuksissa Nuusku aristi voimakkaasti oikean reisilihaksen yläosien käsittelyä. Nuusku rauhoitettiin ja oikea polvi sekä selkä ja lonkat kuvattiin. Kuvat olivat kuitenkin ihan hyvät eikä mitään oireilua selittävää löytynyt. Lääkärikin oli sitä mieltä, että oireet johtuvat lihasperäisestä, todennäköisesti juuri siitä puremisesta johtuvasta vammasta. Yllättäen lääkäri arvioi oikean lonkkanivelen C:ksi ja vasemman B:ksi, eli aikalailla erilainen on arvio kuin virallinen Kennelliiton lausunto (A/A).

Lääkkeeksi saatiin Cartrofen-pistokset, yksi pistos kerran viikossa neljän viikon ajan sekä kahden viikon Metacam-kipulääkekuuri. Erityisen tärkeää on huolellinen, päivittäinen reisilihaksen venyttely ja hieronta. Lisäksi pitää tehdä kahluu harjoitteita lumihangessa.

Lääkäri sanoi, että kannattaa suhtautua varauksessa jalan kuntoon saamiseen. Jalka ei välttämättä koskaan tule entiselleen. Lohdutti meitä kuitenkin, ettei meidän kannata murehtia kovin paljon asiaa, koska vaiva ei Nuuskua itseään juurikaan haittaa eikä kyse ole mistään perinnöllisestä. Näyttää vain hassulta, kun Nuusku jättää välillä askeleita väliin. Että semmoista Nuuskulle. Onneksi luustossa on kuitenkin kaikki hyvin!

Nuusku heräteltiin jo vastaanotolla rauhoituksesta, mutta taisi olla aika mieto herätys? Nuusku nimittäin jatkoi unia vastaaottoaulan lattialla ja koko illan se vain nukkui, nukkui ja nukkui. Välillä nousi kopassaan istumaan, pilkki, pää nyökähteli ja kun se oli nukahtamaisillaan, se skarppasi ja kävi taas vähän tomerammin istumaan, kunnes alkoi taas pilkkimään. Omituista. Tätä jatkui koko ilta. Yöllä Nuusku oli vähän oksennellut ja myös vatsa oli vähän sekaisin, onneksi tuli itse pyytämään ulos pääsyä. Nyt päivällä Nuusku on ollut jo onneksi ihan normaalivointinen, virtaa riitti taas lenkillä ja aamupala maistui. Kolmen viikon päästä pitää sitten mennä kontrollikäynnille Kouvolaan.