Nuuskun kanssa käytiin pitkästä aikaa Torsansalossa mökkeilemässä ja sehän tiesi kesän ensimmäisen verijäljen vetämistä. Illalla yhdeksän aikaan suunnistettiin siis metsään ja aloitettiin jäljen vetäminen. Hommaa hankaloitti triljoona itikkaa, tämän kesän täytyy olla pahin hyttyskesä mies/nais/koiramuistiin! Niinpä päätettiin vähän oikaista jäljen vedossa ja jätettiin reitin merkitseminen pois. Vedettiin verisientä siis summamutikassa ja sisällytettiin siihen alku- ja loppumakauksen lisäksi kaksi välimakausta sekä kolmisen metriä veretöntä pätkää. Jälki sai tekeytyä melkolailla 18h ennen kuin lähdettiin sitä Nuuskun kanssa ratkomaan seuraavana päivänä kevyessä tuulen vireessä.

Talven pitkää taukoa ei huomannut oikein mistään. Jäljestys oli ehkä himpun verran liian vauhdikasta, mikä ehkä vähän huononti jäljestystarkkuutta. Nuusku kadotti jäljen noin 25m alun jälkeen, mutta löysi melko pian itse takaisin jäljelle. Nuusku teki kolme ympyrää, jotka kasvoivat joka kerta ja sillä tavalla haki jäljen aina uudestaan ja uudestaan, kunnes pääsi taas kunnolla hajulle. Kokeessa tuosta tuskin olisi hukkaa tuomittu, koska Nuusku suoriutui hommasta täydellisesti ilman apua eikä sillä kulunut aikaakaan kuin puolisen minuuttia päästä uudestaan jäljelle. Tämän jälkeen Nuusku automaattisesti hiljensi jäljestysvauhtiaan ja siten tarkkuuskin parani. Kuitenkin pari muutakin kertaa Nuusku joutui jäljeltä sivuun, mutta joka kerta itsenäisesti ja nopeasti pystyi ongelmat selvittelemään.

Makaukset Nuusku kuittasi pikaisella haistelulla, sillä oli kova kiire päästä jo jatkamaan jäljestystä. Veretön pätkä ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia, sen sijaan aidot hirven makuupaikat, joiden läpi jälki tarkoituksella vedettiin, aiheuttivat sille hiukan ylimääräistä päänvaivaa. Mutta eivät kuitenkaan liikaa, sillä hyvin Nuusku hommasta selviytyi ja aikaakaan sillä ei mennyt jäljen selvittämiseen kuin kymmenisen minuuttia. Matkaksi mittailimme 500m. Ensi kerralla voisi yrittää pidentää jälkeä ja vähän hidastaa Nuuskun vauhtia.