Nyt on sitten häät juhlittu ja sukunimi vaihtunut. Päivä kului aivan liian nopeasti ja oli ohi yhdessä hujauksessa. Voi kun se olisi voinut vain kestää ja kestää ja kestää...

Aamu alkoi kampaajalla ja meikkauksessa käymisellä. Mulle laitettiin klipsipidennykset, joten sain ihanan puoliavoimen kiharakampauksen, joka sopi puvun tyyliin täydellisesti. Meikki oli kevyt ja luonnollinen. Sekä hiukset että meikki kestivät hyvin koko päivän. Minun jälkeeni käsittelyyn pääsivät vielä tuleva aviomies ja kaaso. Puunauksen jälkeen ajelin takaisin kotiin välipalalle ja pukeutumaan. Onneksi hääpuku meni päälle ja kokonaisuus oli mielestäni täydellinen. Puku oli tilattu Ranskasta ja siinä oli melko pitkä laahus, mikä osoittautui vähän haastelliseksi päivän aikana, mutta kyllä sen kanssa selvittiin ihan hyvin. Puvussa oli kauniita punertavia kirjailuja, juuri minun tyyliini. Muutenkin hääteemana oli punavalkoinen väriteema.

Pukeutumisen jälkeen suuntasimme sulhasen kanssa valokuvattavaksi Lappeenrannan kirkon ympärillä olleille valleille. Onneksi ilma oli kaunis koko päivän ja siten ulkokuvaukset onnistuivat hyvin. Kuvista tuli rennon letkeitä eikä turhaan jäykistelty perinteisissä poseeraus asennoissa.

Kuvauksen jälkeen piti piilotella tunnin verran sakastissa vihkimisen alkamista odotellen. Aika kului nopeasti papin, kanttorin ja suntion kanssa jutellessa. Yhtään ei oikeastaan jännittänyt, vaan tunsin oloni koko ajan varmasti ja rentoutuneeksi, toki pieni kihelmointi vatsanpohjassa kuului asiaan. Sulhanen taisi jännittää sitäkin enemmän...

Urkujen soittaessa Meldenssohnia isäni saattoi minut alttarille. Vihkiröijylle astuessa polvet vähän tutisivat ja alahuuli väpätti, mutta nopeasti sain koottua itseni ja ajatukseni. Vihkiminen oli ohi yhdessä hujauksessa ja mitään kommelluksiakaan ei sattunut. Kaaso luki koskettavan tekstin ja kanttori esitti pianon kanssa ihanan yksinlaulun. Lisäksi kaavaan kuului pari virttä muiden muodollisuuksien lisäksi.

Kirkosta lähdettiin Bachin ja saippuakuplien saattelemana upeasti koristelulla Porchella kohti juhlapaikkaa. Ajelimme hetken ympäri kaupunkia ja sillä aikaa vieraat siirtyivät juhlapaikalle Linnoitukseen. Saavuimme paikalle viimeisenä ja vieraat ottivat meidän aploodein vastaan. Onnittelujen jälkeen siirryimme sisälle ja juhla pääsi alkamaan. Ohjelmaan kuului perinteisesti ruokailua, puheita ja musiikkia sekä tietovisa. Vieraat viihtyivät hyvin ja tunnelma oli intiimi ja rento, mutta kuitenkin juhlava, aivan kuten halusimmekin. Ilta päätyi tansseihin erilaisten rakkauslaulujen tahtiin. Kellon näyttäessä puolta yötä vetäydyimme yhdessä tuoreena avioparina jatkoille hotellimme saunalliseen sviittiin. Seuraavana päivänä katselimme vielä kuvia ja videoita suuresta päivästämme. Hääjuhla oli vieraidenkin mielestäni oikein onnistunut ja ikimuistoinen, järjestelyt pelasivat loistavasti ja päivä oli ollut ”upea”. Todellakin, päivä oli täydellinen ja ikimuistoinen!

Tasan viikko häiden jälkeen oli aika lähteä häämatkalle, niinkin lähelle kuin Mauritiukselle! Nuusku vietiin perjantaina hoitoon anoppilaan Torsansaloon, josta Nuusku pääsi viralliseen lomapaikkaansa Kerimäelle. Me ajelimme lauantaina Helsinkiin ja vietimme loppupäivän Flamingon kylpylässä. Sunnuntaina aamusta lähdettiin sitten lentokoneella Helsingistä Lontooseen ja siellä koneen vaihdon jälkeen Mauritukselle. Kaiken kaikkiaan matkustamiseen meni aikaa vuorokausi suuntaansa. Perille päästyämme ajelimme tunnin verran taksilla lentokentältä hotellillemme. Maisema koostui pääasiassa sokeriruokoviljelmista ja aaltopellistä tehtyistä taloista sekä vähän hienommista toimistorakennuksista.

Hotellimme oli Le Victoria saaren luoteisosassa. Hotelli on hieno neljän tähden hotelli ja sen huomasi myös alueella ympäri vuorokauden pyörineistä poliisipartioista, ulkopuolisilla ei ollut asiaa hotellialueelle... Huoneessamme oli häälahjana odottamassa shampanjapullo jäissä ja hedelmiä sekä Juhalle T-paita ja minulle hartiahuivi. Suihkun ja välipalan jälkeen suuntasimme loppupäiväksi rannalle pötköttelemään ja lepäilemään.

Mauritiuksella vietimme 11 päivää muunmuassa rantaelämästä ja snorklailusta nauttien. Joinakin päivinä kävimme tutustumassa pääkaupunki Port Louisiin sekä erilaisiin luonnonpuistoihin ja ”eläintarhoihin”. Parhaiten mieleen jäivät jättiläiskilpikonnat ja maailman surkeimmat kulkukoirat. Niin huonokuntoisia koiria en ole vielä yhdelläkään matkalla nähnyt.

Nyt on sitten taas palattu arkeen. Nuuskulla oli menny hoidossa loistavasti ja poika oli nauttinut ison pihan tuomasta vapaudesta sekä kivasta koiraseurasta. Ensi viikolla olisi Nuuskulla aika Vantaalle Aistiin, jospa saisimme sieltä tarkemman selityksen Nuuskun selkä/jalkavaivoihin ja kipuihin. Hiivakin oli saanut pitkästä aikaa otteen Nuuskun vasemmasta korvasta, mutta korvatippakuuri auttoi onneksi hyvin! Liekö syynä ollut uiminen, mikä on pitänyt korvat kosteina vai siitepölyt vai mikä... Muutoin Nuuskun allergiaoireet ovat hyvässä kuosissa, turkin kanssakaan ei ole tällä hetkellä mitään ongelmia!