Onkin jäänyt taas kuulumiset päivittämättä, aijai...

Nuusku kävi siis Aistissa lisätutkimuksissa selkä/jalka/liikkumisvaivojen vuoksi. Tutkimuksissa menikin yllättävän kauan aikaa eli koko päivähän se sitten vierähti Helsingissä. Nuuskun tutki kaksi neurologia. Sille tehtiin ontumatutkimus ja selästä otettiin magneettikuvat sekä lisäksi otettiin useita röntgenkuvia ja myös jotain sähkötutkimuksia tehtiin. Kaikki tulokset olivat normaaleja eikä mitään poikkeavaa löytynyt mistään!! Jipii! Nuusku sai siis terveen paperit ja luvan elää normaalia koiran elämää. Mitään liikuntaa ei tarvitse rajoittaa. Hierontaa tullaan jatkamaan kuitenkin, kun se selkeästi kuitenkin auttaa eikä paikat sitten jumiudu niin pahasti!

Reilu viikko sitten haettiin Stella meille taas lomalle. Tellervon kanssa on kaikki sujunut oikein hyvin! Viime viikonloppuna kävimme koko porukka pyörähtämässä Torsansalossa mökillä. Hienosti Stellakin pysyi mökin pihassa eikä edes yrittänyt lähteä omille reissuilleen metsiin. Kun metsään suuntasimme kävelylle, pysyi Stella hienosti porukan mukana ja katseli hyvin tarkkaan, mihin Nuusku menee ja suuntasi itse samoille jäljille.

Tellu tuli jopa kutsusta luokse paljon paremmin kuin Nuusku. Hieno tyttö! :) Lienee oma syynsä taskusta löytyneillä herkuilla, Stella kun on melkoisen perso ruoalle :)

Mökillä teimme pitkästä aikaa myös verijäljen, se oli varmaankin tämän vuoden viimeinen. Parin asteen pikkupakkasessa vedettiin jälki metsään ja yön yli muhittuaan lähdettiin sitä Nuuskun kanssa ratkomaan. Ikää jäljelle tuli siis suunnilleen 10h ja pituutta tällä kertaa huimat 1000m! Maasto oli melko haastava; korkeaa varvikkoa ja paljon puunrunkojen ylityksiä, metsäteitä, ojan ylitys ja kolme veretöntä pätkää, makauksiakin taisi olla kaksi. Varmastikin pisin ja vaikeinkin jälki, mitä ollaan Nuuskulle ikinä tehty. Arvaattekos kuinka siinä kävi?

No valtavan hyvin! Nuusku pärjäsi oikein hienosti eikä pitkää jäljestystaukoa huomannut mistään. Jäljestys oli hyvin itsenäistä ja vauhti oli melko hyvä, ehkä himpun liian kova välillä, mutta Nuusku itse jarrutteli sen mukaan, miten hyvin oli kartalla.

Muutaman kerran Nuusku kadotti jäljen, mutta omatoimisesti ja nopeasti ratkaisi ongelmat. Makauksilla Nuusku haisteli makaukset pikaisesti läpi, vilkaisi meitä ihmisiä ja jatkoi sitten jäljestystä. Mitä lie meihin aina katsonut? Ojan ylitys tuotti päänvaivaa noin kolmeksi sekunniksi. Vaikein osuus oli, kun olimme vetäneet jäljen tarkoituksella tuoreiden ketun jälkien yli, niitä kun Nuusku ei yleensä voi vastustaa! Vähänhän Nuusku eksyi jäljeltä, hetken näytti jopa siltä, että Nuusku ei löydä enää takaisin jäljelle ja koitin sitä neuvoa, mutta eihän Nuuskua kiinnostanut yhtään, kun koitin osoittaa jäljen. Pöh, voisi nyt vähän yhteistyötä tehdä! Mutta ei, aivan itse piti hänen sekin ongelma ratkaista ja aivan oikeaan suuntaanhan Nuusku sitten jatkoikin matkaa. Pitäisi vain luottaa Nuuskuun, kun kerta Nuuskukin luottaa omaan nenäänsä ja taitoihinsa. Aikaa Nuuskulta koko jäljen selvittämiseen meni 22 minuuttia.

Myös Stellan kanssa käytiin nuuskuttelemassa verijäljeä tai oikeastaan Tellu lähti jäljelle aivan omatoimisesti. Kaukaa jo haistoi alkumakauksen ja väkisin veti jäljelle. Myös Tellulla oli ehkä "vähän" liikaa vauhtia jäljityksessä, kun edes juoksemassa ei sen perässä meinannut pysyä... Mutta kyllä Stellassakin olisi potentiaalia hommaan!

Mökilllä Nuusku ja Stella innostuivat leikkimään keskenään ensimmäisen kerran koko lomajakson aikana. Täällä Lappeenrannassa Nuusku koittaa melkeinpä päivittäin Stellalle leikkimistä ehdotella, mutta Stellaa ei leikit oikein kiinnosta sisätiloissa. Siksi olikin niin hauska seurata näiden kahden jahtauspainimatseja mökillä. Hyvin sujui leikitkin, oikein sopuisasti ja yhteisymmärryksessä. Tässä vielä muutama kuva viikonlopulta:

Tuli kutku kesken palloleikin

Kerjäläiset :)

Väsyneet, mutta onnelliset...